Meinaa kirppikselt. Siit vähä myähemmi lissää.
Eile illal ol naapurin katti taas meijä pihaa kiärtämäs. Vahtimas paikkoi.
Vapaan kulkevaks kissaks iha liija luattavaine ja kiltti. Välil tätä onki saanu tiäl väistel, ku ei ymmär ees autoi pelät. Kahre vilkkaan tiä läheisyyres huano ominaisuus. Tän kati omistajan (tai no, mink kativ vaa, itte asias!) en päästäis karvakerää miaron tiäl. Torennäköseste ei koviv vanhaks tääkää tule elämää, niinku ei ne erellisekkää. Hyvä, jos neljävuatiaaks ehtiivä. Siin alkaa matalakuulo olla jo kissoilt huanonemas, ni riski autoje alle jäämisee ain vaa kasvaa entisestäs. :(
Kissa meinas, et nykku ollaa tuttavuut tehty, ni olis aika mennä sit jo sisäl. Mukku koirat pistivä mekkalaks, ni kissa tekiki mutkan matkaha. Joku raja sentäs. Vaiks siätää kyl hyvi koirii ulkosal, ku ne ova hiljaa, ni siit haukkumisest ei tykkää. Niinku ei tykkää meijä omatkaa katit.
Okei, mennää sit jatkamaa pihakiarrost takapiham pualel. Heippa ja nährään taas. Pirä ittes turvas! Näät alkukuvat on kaik plikan nappaamii.
Meitti isäntä o ain tykänny näperrel näit erillaissii origamei ja täsä ny pari tyänäytet. Olipaha vaikkioi kuvattavii. Tummas taustas kontrasti o liija vahva, ja vaaleellaki jää yksityiskohrat näkymät. Mut lohikäärmeit siis ova. Innostu taas enempi näit tekemää, ku löys neliskanttist paperii. =D
Käyttii sit tosiaa koukkuostoksil. Kirpparilt. Siäl ku o Manhattanil se sellane 'rakennus'puali, vastaava ku jossai Tarjoustalos, ni aattelin, et saaraa sit kaks iskuu yhrel. Mul lissää virkkuulankaa ja näät koukut. Ja tiätty kattellaa vähä muutenki. Isäntä toivois löytäväs joskus sellase morttelin yrttie ja mausteire muussaamist varte. Kippoo ja kappoo ol nykki vaiks kui, muttei sellast kummiskaa (tai ainakaa ei osunu silmihi). No, tosi pikaseste iso paikka kiärrettii, ku tiijän, et tää yks ei nauti täst hommast pätkääkää. Eli tosi paljo taatuste hyvää tavaraa jäiki näkemät.
Jaa, et mitä tarttu kättee? ;) Kaikellaist. Sinivalkone matto, se ol se kallein yksittäisostos, 6€. Olkkariin aijon seuraavan lattioireluuttuumise aikaa sen laittaa. Se o sevverra pikkase tuntune, et mahtuu pesukoneesee. Yks tupaantuliaislahja, mohairlankaa...
... espressokeitin, nappei, talousnaruu, keksei - ja ne koukut.
Muttei se siihev viäl loppunu. Hah. Meijä kärri tul äkkii täyttee, ku haalisin kaikellaissii perennoi siihe, mink pääl ei luannollisestekkaa enää voi mittää kamaa kerät. Jep, pussi kaupal.
Täl ei ollu nimee, mut ol kuvaus: "monivuotinen puutarhakukka, pinkit kukat alkukesästä". Mikäs liänee, tunnistaaks joku näi ilman niit kukkii? Mul ei ol siis harmaint haavistustakaa. Kivan näköset lehret kyl o.
Lisäks kukkiva akileija, suikeroalpi, lyhtykoiso sekä erilaissii esikoit.
Loistoesikot pääsivä...
... pihasiiliv viäree. Murkuil tul kiirus, ku oliva pitäny tätä siilii kattonas, ja jouruin sitä vähä siirtämää, et sain näät kasvit paikoilles.
Täsä ei ollu lajinimiket, et keltasen kukkiva monivuatine esikko. Löyty sillekki paikka. Mää välttämät iha näist tarkemmist määrityksist nii nöpönuuka ol koskaa ollukkaa.
Siv viäl näit suikeroesikoit kuus kipalet. Ny pikkuhiljaa alkaa tul takasi näit, mikkä meilt yhre savikasam poisviämises aikanas hävis.
Hyttyset haistova aterian het, ku kukkapenkiv viärel touhuskelin. Samate näytti täl mettäst tulevan porukan ihopaikat oleva melkose hyvi suajattui. :) Ei tiatoo, mikä meininki ja mikä porukka, mut osu vaa silmähä, ku pihal touhuskelin. Ja ku sain kasvit istutettuu ja palasin sisäl, ni eikös sitä alkanu oikkee kunno rankkasare sit ulkon - eli ruahoo ei leikat tänäpekää.
Kommentit