Oijoi! Katkeransulost, iloo ja ikävää sekasi.

Oltii tehty turvalline soppi toisel, mut eihä sitä raaskinu siäl koko aikaa pittää, akkunattomas tilas. Ku luin kirjaa otin kisun sykkyy ja siinähä hää ol. Pikkuhiljaa rentoutu, vaiks ilmotti kyl sihinäl ja murinal, jos joku liija lähel ol tunkemas.

Mimi tosin pääs kyl jo nuuskuetäisyyrel ilma mittää onkelmii. Mimi jotenki onnistuu täsä ain kaikkie viaraitte kans; nii koton ku muuvalki.

Tul seurattuu, et mite ruaka maistuu, ja et jua tarppeeks ja et pissii ja kakkii oikkiaam paikkaha. Ja niihä se ol vatilaatikko otettu iha oikkeesee käyttöhö. No, eipä tual pesutilois mittää muut paikkaa ol, misä olis hätiäs voinu aatellakkaa peitel.

Kissi ja Mustis näyttivä enite kummasteleva tulokast ja pirin sit molemppii vähä niinku pualväkisi paikal, et näkivä, ettei toisest tosiaankaa ol mittää vaaraa. Ja se kyl kummaste rauhottiki tilannet. Uskals Mustis kulkee taas normaaliin tapaa häntä pystys ohitte, vaikkei iha liija liki (sivallusetäisyyrel) mennykkää. Ja Kissi käväs kans myähemmi jo pusuu antamas - tosin kisun selkähä, eikä kasvoil (ei uskaltanu), mikä ol iha hyväki.

Ja täst sit hätkährettii, ku ovikello sois ja siältähä sit koirat enste pistivä mekkalaks ja mä sit nostin kisun sykkyy ja menin avaamaa ovee. Silminnähre helpottunu pariskunta siäl mun sylis olevan kissan Mimmiks tunnistiva ja kissaki rentoutu het. Tuttui tuli! <3

Oliva mun postilootaha tiputtaman ilmotuksem perusteel osannu tulla paikal. Kaffetelttii ja juteltii vähä aikkaa. Laitin Mimmin kuistil orottamaa kottiilähtöö, ku se ol vilpone, eikä ollu muit tassuttajii kiusaamas, mut vähä ajam pääst rupes siäl huutelee, et miks hänet ny sinne yksij jätettii ja loppuajan ol sit mun sykys.

Ei ol koti kovi kaukan, mut varmaa jonku lähelt-piti tilanteen o kokenu tosa tiäl, ku sinne suuntaha ei ollu oikkee miälelläs menos. Hyvä vaa, jos nyssit pysyis turvallisem matkam pääs täst lähtie.

Toisaalt iha ihanaa, et Mimmi pääs omaan kottiis, misä o tutut ihmiset ja rutiinit, toisaalt olisisi nii miälelläs kissam meilläki pitäny. Huakaus! Mut oma koti o ain se oma koti!

Täs o muutama päivä pyäriny nii viaraan kissam paulois, et pahemmi mittää muut ei ol tullu tehtyykää. Huamasin tänki, et saintpauliat ova taas alkamas kukkimaa. Kyl ne reilu kuukaure tauon pitiväkki. Kissa läht ni kukat tuliva sit ilostuttamaa mum päivii. :) Nii, eikä tää muukaa karvane tai vähemmä karvane väki ol mihinkää hävinny. Talo o täynnä elämää. ;D