Sil aikkaa, ku auto ol renkaittev vaihros, mää lährinki käppäilemähä ja tutustumaha Mynämäkkehe iha aamutuimaa. Pakkast ja jäät, mut kiva keli kävel - mitä ny kamera pakkas välil jäätymää jumihi, et pit pistää taskuu lämppeemää. Sit sain pari kuvaa kerrallas otettuu ja sit taas lämmitelttii...
Aurinko nousemas.
Sokerrrrihuurrrrettua. Sori epätarkka kuva, täsäkohtaa jäi kamera ekan kerra juntturaha.
Aamusilta.
Jäätyny vesilätäkkö.
Aamukuvii taivahal.
Maja aamuhämäräs.
Utuu pellom pääl.
Tää kuva tul siit, et pihal ol kissa. Se ei kovi hyvi täsä kuvas kyl näy...
... mut täsä sit pikkase paremmi. Ei ollu patsas, ku läht nurmem poikki jonnekki asioilles.
Huurretta kuusiairaski.
Päiväkoriv viäreises kopis maalaustairet.
Tällaset säännöt mää luen sit ain iha päivvastoi, eli täähä merkkaa sitä, et häiritsevä oleskelu alueel ON sallittu ton kellonajan ulkopualel. Ei tart antaa koululaisil opiskelu- eikä päiväkotilaisil päiväunirauhaa...
Ja simmää olinki jo kirkol. Iha noiv vaa, ykskaks. Koulum piha ol täyn koulupäivääs alottavii koululaissii ja meno ol sem mukane.
Sit lährin kävelemähä takasippäi. Tätä kuusiaitaa näytti riittävä ja riittävä - nii kauas ku silmä kanto ainaski.
Ja tää taapertaja ol varmaa se sama kisu, joka istuksi siin huvimajan eres olevan perennapenkin reunal. "Maa!" - hää sanos vaa, ja kipittel menemähä valkoset tassusukkaset viuhue. Ihana!
Ja kyl näät talventörröttäjäkki vaa nii kauneit ova. En oikkee saanu kunnollist kuvaa millää. Ol luannos paljo nätimmä näköne. Sokerihuurrettu tämäki mikä-liä -putki.
Ja kukkasekki viäl kovaste yrittävä pinnistel. Jääs oliva ressukat, mut varmaste täst viäl pystyhy nouseva, ku aurinko ruppee lämmittämähä. Sitkeit ova!
Sit ol taivas jo erivvärine, ku tulin takasi pellor reunal, mist retkillen lährin. Lämmin päivä täst varmaa tulee.
Nii ol nätti vaahterallehti, ku olisis pinkotettu paffil, reunat koristeltu sokeril.
Ja jotenki mua viähättää nää ryhmäpostilaatikot, mis o paljo erillaissii laatikoit. Paljo persoonallisemppii, ku rivi täsmälles samallaissii. Näissäki "sokeriset" kannet viäl aamun kylmyyres.
Sit oliki enää pikku tujaus. Auto näkkyy jo kujam pääs. En ainaskaa ollu häirittemäs tyät...
Ja nyy o sit uuret nastat autos al. Huoks! Kyl täst vaa tuntus oikeest oleva iha hurjaste ylimääräst tyät ja vaivaa joka suhtees, mut nysseo tehty!
Kommentit