Pikane päivitys tänne viäl päiväm päätteeks. Vuare viimine sunnuntaipäivä o sujunu rauhalliseste ja saimpa lettuherkkuiki, mihi puuhaha likka poikaystäväs kans sai yhtäkkise innostukse. Koko talo tuaksuu lämpimil letuil. Nam!

Pyykkii o tullu pestyy. Saattii aika mont erilaist pyyhet joululahjaks itte kukin ja ne o nyy sit ollu pyärimäs konees, et saaraa käyttöhö. Kylpytakkii, käsipyyhkeit, kasvopyyhkeit, keittiöpyyhkeit, jättipyyhkeit, tarrapyyhkeit... Poikaki sai neljä sinist ikiomaa käsipyyhet ja tarkkaa pist ne talttehe. Hänel näit kuluu, ku kasvojas hoitaa. Et oikkiaan osotteesee pyyhkeet menivä.

Kiva kuiva ja aurinkoine päivä on taas ollu tänäpe ja tehtiinki päiväl sit sellane vähä reilu parin tunni lenkki koirie kans. Ei kyl menty mettähä - ei sin päikää. Kuljettii omakotitaloaluet ristii rastii keskustaha ja sit eri reittii takasi. Tul vaa miälehe, et joku ilta vois ottaa kameranki mukkaa ja lähtee tekee vastaavaa reittii, ku nii hianoi lyhty- ja valosysteemei näytti oleva yhres jos toiseski pihas. Eihä niitte valost päiväl paljoo näkyny, mut sevverti, et tiätää valoi oleva.

Moksuil ojjo rakettei ja paukkui näköjää käytössäs, ku siält täält kuulu pauket. Mittää liiket ei kyl pahemmi ollu, et ihmissii ei ollu kelist nauttimas - tai sit kaik oliva jossai kentil tai misäliä niit räkättejäs kuluttamas. Onneks koirat ei ol niist millänsäkkää. Kyllähä ain kattova sinneppäi, jos oikkee isoi paukkui kuulus yllättäväste, mut eivä muute noteerannu. Jatketaa vaa kulkemist samal tappaa, ku ilma räisketki.

2182977.jpg

Ulkoilust siirrytää sujuvaste sit täm päivä iltalenkkihi. Sanosin Mimil tosa iltapäivälenkij jälkkee, et tänäpe täytyyki iltalenkki tehrä normaalii aikasemmi, ku kahreksalt alkaa se Narnia-elokuva, mink mää haluun kattoo, ku just lujin sen tarinan Narnia-kirjast, mikä muute ov viäl keske. Pyysin, et Mimi muistuttaa, jollem mää itte muist.

Heh! Arvatkaas vaa, kuka tul sit varttii yli seittemä mua kovaste tuijottelemaha? Mimi tiätty. Istu ja tapitti. Häntä läht ain vipeltämähä, ku kattosin toist ja sikku siirsin katseen syrjähä, häntä pysähty. Ja sikku kysysin, et mitäs sää oikkee haluut, ni Mimi hyppäs sylihi ja sit het alas ja men seisomaa rappuje yläpäähä, et ny mennää! Juu, kyl täsä koiras on kyl jottai mystist, ku se tekkee kaik asiat just niinku mä haluun tai niinku mää ajattelen. Iha mahrotont! Mut nii ihanaa! Oma rakas kilulilu.

Elokuvaj jälkkee täytyy siv viäl käyr piän pissipyrährys tekemäs tosa mettärreunas koirie kans, mut ollaaha me sellassii ennenki tehty, ettei se mittää.