Lunt ei ol tullu, vaiks sitä ollaa kyl orotettu. Säätiarotuksist en kyl tiär mittää, et mitä o luvattu. Auto o hyhmees ja hanskat täytyy kättee muistaa laittaa, ku lenkil lähtee. Muute näpit jäätyy. Ja mikä kivoint tällasel pikkupakkasel - ei tarvi miättii Kissin tossui eikä Mimin varppai. Märjäl täytyy suajat Kissin tassut ja oikkee kylmäl Mimin tassut, ni kummallist pelaamist ja huhtaamist ain ennen lenkeil lähtöö. Mut ei aut. Nyy sit nautittiinki, ku senkus heijastinliivit aamusel pääl, mihi ei sentäs men ku pari sekunttii ja sit menoks.

Ja sit postiautoki käväs tavallist aikasemmi. Pakkoha sitä sit ol käyr kattomas, et mitä siält tul, vaiks ainaha siin se pelko o, et laskui ja laskui vaa...


Mut ei ollu turha reissu postilootal tänäpe! Upee, kutkuttava kirjekuari ja hyvä ku sain kenkii poijes jalast, ku jo kurkin, mitä siält löyty. AIVAN ihana ittetehty kortti (pikkasenks o ammattimaisemppaa, ku omat kyhäelmät!) Hannilt, narul paketoitun kii - ja mitäs kummaa se siält sisält sit kurkkikaa?


IIIIhana pörröinen, pehmoinen, hurmaava enkeli! Juu, Hanni, et oo ahne ollenkaa! Ihana, antelias, ystävälline ihmine! Voi jukupätkä, et sait, kuule, toisen ihmise iha valtava hyväl miälel! Kiitos, kiitos!


Pitäs nyssit keksii täl enkelil joku hyvä ja turvalline paikka. Mää meinasi laittaa sen keittiöö kyntteliköst roikkumaha, ni olis näi jouluaikan silmis koko aja, mut hee - kissaha ol siin sit het "osinkoil", enkä mää haluu, et tää menee rikki. Saa vähä aikkaa ol nyy taulun sivus kii, kuha keksin sil jonku toise turvallise paikan. Voi mahoton, mite se o ihana! Joka kert, ku tää enkeli osuu silmähä, nousee hymy huulil!

Ilost maanantain jatkoo kaikil!