Uurel possuvetolelul ei oikkee kukkaa koirist uskal pahemmi leikkii. Kuljettava kyl paikast toisehe. Se ku ruppee sanomaha "oink-oinkkejas" sekä painamisest et vetämisest, ni siihe leikki loppuu - näköjäs kaikilt.

Mut tän vanhan solmunarun kans onki sit taas eri asia.

2177866.jpg

2177867.jpg

2177869.jpg

2177868.jpg

Se vaa alkaa jo ol sellases kunnos hapsuines, et mää sen tilal olisisi kaivannu jo uut. Täytynee käyr viäl uus ostamas, eikä hankkii mittää "hianoo".

Ollaa siis palattu jouluttelujej jälkkee enemp tai vähemp takasi normaalihi arkehe. Koristukset viäl ova, ja saavakki ol (hyvä jos juhannuksen saan verhot poistettuu...) vähäse aikkaa. Tänäpe viäl lämmitän ittellen laatikoit ja kinkku maistuu yksin, leivämpääl ja aterian kyytipoikan, mut täytyy ol jo jottai muutaki aterioil tarjol. Isoo kyllästyst ei kyl viäl ol tullu!