Tänää ol sit moksuje viimine syksyn koulupäivä - toristuste hakuu lähinnä. Kuskasin moksui aamuste enste - tiätty muitte aamutoimiej jälkkee - ja kipasin sit pikaseste Raumal kummitärin tykön. Olinki siäl oven takan jo yllättävä aikasi sit, ku ol liikenne nii hiljast ja kulku suju hyvi. Vaikkem mittää ylinopeuksii ajellukkaa. Ei oikkee osannu arvioir, mite kaua matka kestää ja ain arvioitte liijam pitkiks nää.

Ol kyl kiva pitkäst aikkaa nähräkki ja mul sit tarjottii Rosso-ateriaki viäl kaikem päätteeks, et harvinaist herkkuu sain nauttii! Suurkiitos!


Sit kipasin koton käymäseltäs, et ehrin koirat ulkoiluttaa ja pitkäst, pitkäst aikkaa treffattii lenkil naapuriki koiras, Jessen kans. Meijä kolmikko ol valla ilahtunu, ku tuttui tul vastaa ja piäne hetke meinas kaikkie remmit ol iha solmus. Mut selvittiihä siit sit. Ol iha kiva tehr lenkkii siin samal rupatelle. Ja ku olttii nyy reippaaste tavallist iltapäivälenkkii aikasemmas, en antanu ruakkaa koiril viäl, vaa lährin taas jatkamaa "matkailuu".

Käväsin ystävän luan Hirvensalos ja siäl ol sit näit pehmopalleroitki vastas varsi monii ja melkose ilost meininkiiki. Eikä mul tiätenkää kameraa mukan... Mää meinasiv vaa äkkii kipast, mut kyl sit tul kaffetelttuu ja herkutelttuu ja kattottii viäl näit Shanghain kuviiki, mitä mul ol muistitikul mukan. Meinas kyl hävit moine minitikku kassin syävereihi nii, et mää olin hevin luavuttaa ettimisest ja olisisi olettanu, et se o jommankumma moksun matkas. Mut ei, kyllähä se siält löyty, ku tyhjensin kassin sisältöö pikkuhiljaa pöyräl... Liija iso kassi vissii, ku kaik sinne syävereihi pakkaa häviämähä jonnekki.

Simmää huamasi autos jottai kummallist, ku kävin tankkaamas kottitulles. Vasemma takavalon kotelo o rikki. En ol ehtiny kokeilemaha, et toimiiks lamput siin.


Mää täsä miätin, ettei tää oo voinu kauaa olla, ku täsä viikol oon lamput krapannu jääst tosa ti tai ke (en iha tarkkaa muist päivää) ja sillo ei mittää naarmuu ollu missää. Sit torstain mää ihmettelin plikan kans ostoksil lähties, ku kuulu sellane "plop"-ääni autost, mukku tosa o hiakkaa levitetty asfaltil, ni välil siin ojjottai kivii, mikkä kolahtaa lokasuajihi. Ainakaa paikal ei ollu meijän lisäks kettää ja mittää ei peileist näkyny ja auto kulki iha normaaliste. Kaupas käyttii ja kottikki tulttii, enkä mää mittää erikoist huamannu.

Perjantaiaamuste mää ihmettelin koire kans lenkil tosa tiäl olevii oranssissii ja punassii pleksimpalassii, mikkä keräsin mahrollisimma tarkkaa talttehe, ku ova aika terävii, vaikkei lasei olekkaa. Ei siinäkää kohtaa viäl mikkää välähtäny mun aivois, vaa keräsin kiltiste "roskat" poijes ja heitin ne roskiksehe. Ennemmi miätin, et joku mopoilija, joit täsä aika usseste temppuilee, o saanu mopos nousemaa nii ylös, et o jarruvalot osunu asfalttihi. Sitäki o tapahtunu.

No, tänäpe sit pit avat auton bensaluukku ja sit aukeski takaluukku, erikoiseste nitiste. Ihanku olisis ollu panttees jostai, mut men silti kii iha hyvi. Vähä aikaa siin sit letkuu pitelin, ni tajusin, et - prk! - se takavalon kotelo o rikki. Se torstain poksahrus ol taatuste meijä omast lampust, jotenki panttees ollu siihes saak vaa.

Ja tarkemmi ku sitä kattoo, ni puskuris ei näyttäis oleva mittää jälkee (tää tarkastelu tosin o tehty pimiäl taskulampuv valos vaa). Se näyttäis munst silt, niinku joku olisis aika voimal osunu ostoskärryje kans meijä autoho. Tiärän, etten see ainaskaa mää ol ollu, ni sit miättimää, et misä kaupois oon ollu, ku oon kyl ollu liikkeel vaiks misä täsä viime aikoin: Mynämäje K-kaupas, Tarjoustalos, Myllyn ylätasanteel... Jaa-a! "Kiva" juttu, joo! Kismittää!