Pikkupakkane, mukku tuulee, ni talo o iha horkas. Mite se tuuli pääseeki nii seinie läpitte? Hrr! Eiväkkä kovaste kyl tykkää täst tuulest noit koirulikkaa. Paremmi lenkkeillää, ku kuljetaa mettän suajas, tiävviarustal menee tuuli luihi ja ytimihi.

Eile sit sattu olemaa kamera lähettyvil, ku ol koirie jälkiruuvan aika. "Hammasharjoi". Tosi herkkuu. Sain kaik nyy samaan kuvahanki. Ol noit herkut nii huamaamattomii, ni merkkasin ne punasel rinkulal. Jokasel omammukaset. Kyösti herkkävattasimpan saa ain piänimmä, ettei tul mittää jatkovaivoi.

Siin sit kaikil: "Ei ota!", namit lattial, "Orota!" ja kamera esil. Sit räpsin varmaa melkkest sata kuvaa, ku ain pakkas joku näist kolmest liikahtamaha ja tulemaa vaa usvakuvaa. Nätiste kaik kyl orottiva. Sikku laitin kameran poijes ja kaik koirat ottiva kontaktii katseellas, ni sit: "saa ottaa!" Mimi syäksy omas ottamaa het siim paikal ja ryntäs turvallisemmil vesil. Kissi pikkase viivyttel, et vissii orotti, et tuleeks hänel uut käskyy vai ei-komentoo, jos liikahtaa herkkuhum päi. Ja ku ei mittää kuulunu, ni otti namiskas ja peruutti pikkase kauemmas sitä mussuttelemaha. Sej jälkkee vast Kyösti otti omas. Kyösti ei kyl ol iha niimpal näitte herkkujem peräänkää, mitä näät kaks. Ottaa enemp rauhalliseste näät hommat.

Kissat sit taas pitivä tunnelihauskaa. Ekaks oltii, niinku ei oltaiskaa.

Sit ruvettii tuijottelemaha toisii putken läpitte.

Sit tul sempäiväne kohina ja meno vähäksaikkaa, ettei kamera pysyny mukan lainkkaa. Ja tähä pääryttii. Tunneli sai tuta ja oliki siivousaika - ainaki Susul. Heh!