Tänäpe pompsahti sit ykskaks hurjat määrät meilii koneel. En ol ehtiny niit ku äkkiseltää vilkasemaa, ku o ollu muut tyät al, mikä pit saar poijes käsist. En laskenu, mut jollei ny sata viästii rikki menny, ni lähelt liippaa kummiski. Eli jos oot lähettäny mul meilii, enkä ol vastannu, ni josko täsä viimestäs alkuviikol ehtis saar kaik ajan tasal.

Lisäks sain taas kummitytölt uuren kirjeen. Voi juku, et tulee ain lämpöne olo, ku postis o muutaki ku niit iänikussii laskui.


Meinasin, et tehrää koirie kans mettälenkkii ja otan kameranki mukkaa, et saa Kissi römyt iha rauhas, et laitan pesuhu sit lenkij jälkkee. Lumi o nyy märkkää ja hurjan tarttuvaist. Viimeks oon Kissin pessy enne jouluu. Alkais olla sopiva aika jo pikkuhiljaa, vaikkei nyy mittää hurjan takkuuntuvaisel tuulel ol ollukkaa. Noh, käyttii lenkil, mää unohrin vaa kameran ja ku kotti tulttii, ni Kissil ol vaa lumipalluroit turkis, mikkä lähtivä tosi näppäräste karstan kans poijes. En siis laittanukkaa tätä neitii sit pesuhuv viäl. Ehkä viikolloppun sit.


Lenkij jälkkee ol hyvä laittaa ittes unil sit taas. Susu makoili mun sykys, samal ku tein koneel töit. Pukkaili välil mappei siihe mallii, et pit oikkee kii pittää, etteivä tipu lattial. Kyösti ol menny omaan koppiis kuarsaamaha.


Ja kyl mun sit pit laittaa ne lapasten peukutki valmiiks saak, ku haittas moine keske-eräne tyä silmis koko aja. Heh! Eihä se siis oikeest ollu silmis, ku oliva alakerra askartelukoris ja mää itte pääosi yläkerras, mut miälempohjal kutkuttel kuitenki...

Ja arvatkaas mitä?! Ei nääkää viäl onnistunu mul ittel tulemaha. Tyttö sit ihastu näihi ja kysy nii kauniiste, et jos hän voisis ne saar, ettem mää sit voinu muutakaa. Täytyyhä sitä ny lapsil lämpimii lapassii ol! En tiär riittääks lanka enää seuraavaha lapasparihi, mut kattotaa. Sikku enste saisin nyy näät sormet kunttoho tiätty enste. Jos alotan, en raaski jättää keske kummiskaa...