Ei tää päänsärky nyy tunnu lähtevä millää. Eile ehrin töit tekemää jottai viitise tuntii - ja se kyl silmis sit tuntu jälkkeppäi. Illal ku rupesin kutomaa sukkaa taas, alko sahalaita kulkemaa silmis uurestas. Ärg!

Mut ei mun yksi tarvinnu olkkaris istuu. Mimi kömpii ain tilaisuure tunne mun selän taa tyynym pääl. Siin o pehmee ja lämmin kolo, mis saa ol iha liki. Sykys olis muute, mukku Mimii ärsyttää, ku kutimest roikkuu niit lankoi kutittamas turkkii - siks ei tykkää kärpäsistkää yhtää. Nii herkkä o, et jos sormee heiluttaa sentin korkuurel turkist, ni tuntee senki. Jonkillaine "turvakenttä" taitaa Mimii ympäröir.

Kissi sit löytyy yleensä het siit nojan takkaa tai lämmittää muv varppait lattial. Käre ulottuvil kummiski.

Susuki löytyy lähettyvilt yleensä. Jollen tahro tarppeeks pitkään istuu paikallan, ettei pääse sykkyhy, käpertyy sit jonnekki lähettyvil tilannet seuraamaha. Täsä nyy ollaa soffantyynyl kiäpil.

Toisinas Kissi sit valtaa koko soffan ja järjestää sen omal tavallas uutee uskoho.

Älkääkäs kysykö, mite tää onnistuu - sev vaa sanon, ettei se helppoo ollukkaa. Ähellyst riitti melkose kaua. Sikku tul hyvä paikka, siit ei sit iha helposte lährettykkää.

Nii se sit köökki toimistoks taas muuttu. Yleensä oon tehny tän tallennustyän yläkerras kissoje raapimispuut apupöytän käyttäe, mukku nyy siäl o se toine kone. Pit sit kantaa tulostin ales, ni sai kaik käyttökuntoho. Urakka kerrallas täsä, sit taas mapit ja koneet poijes, nettihommat sit kummiski yläkerran koneel ja siäl "normaalis" paikas. Tätä tää kotihomma sit ov välil.

Reipast alkanut uut viikkoo kaikil!