Otettii hyäty irti kauniist kelist ja painuttii mettähä.

Täst lährettii, tonne pellon toisempualen mettää ol tähtäys.

Polkuu pit tehrä osal matkaa, ku o lunt tullu, et vanha polku ol taas lumem peitos. Mut kylhä meil jo o poluntekijäporukkaa omast takkaa.

Ja sit ykskaks oltiinki pellon toisel pualel. Meittin torppa näkkyy eres, ku vaa ossaa just oikkeesee kohtaa kattoo.

Jonku aikaa mettäpolkuu tarpoes tul sit muit koiruuksiiki vastaha. Sellassii vähä isomppii koirii. Kilttei ja tottelevaissii kyl. Taukopaikal laiti pyyhkeen lumem pääl, ettei iha lumi sula peppuhu kii.

Omakki eväät ol mukan. Yritettii kunno istumapaikkaa meilki löytää, mut nii siivottu mettä ol, ettei ollu. Pystykaakaot maistu silti iha hyvält.

Koiruuret saiva sit omat eväät nautittavakses kans.

Ja maisemis ei tosiaankaa ollu mittää vikkaa!