Joha ol kommervenkkei aamust. Pit laittaa herätys varttii vail kuus soimaa, et ehrin ajal käyr koirie kans lenkkii aamutoimie lisäks. Isäntä sit sillee vähemmä romanttisest ravistelemal herätti, et juma, ollaa myähäs. Ylös - boink - koikkiloikkimaha, kello oliki jo kakskyt yli kuus. Herätys ol tuntii liija myähäs, eli se olis ruvennu soimaha IHA liija myähää. Juupelis!

Isäntä pörhäls pihal käynnistämää autoo, et saaraa ikkunois jäät noppiammi poijes - ja eiks sit jääny lukkojen taaksekki, et joutu ovikelloo käyttämähä, mist tiätty koirat "riamastu". Eihä meil yleensä kukkaa noi aikasin tul. Ihmettelivä, et mitä se miäs siäl ulkon kalsareillas kekkuloittee.

Sit isäntä ryykäs vessaa, mää heiti kaffenkeittimen pääl (sehä se aamun tärkein puuha o!) ja koirakki oliva tutinoissas mukan menos jo, vaiks yleensä eivä tähä aikaa viäl korvias lotkaut. Taisiva nääki pelästyy sitä aamuherätyst...

Ehrin just vessas käyr, mut hampaat jäi pesemät, suihkus jäi käymät, aamiaine jäi syämät. Isäntä sit herättel poikaa, et nousee koirie kans lenkil, ku mää kävi vaa näät pissattamas, ku näyt oleva kupla ottas jo täsä kaikes tohinas. Viimiset pakkaamiset, kaffet termosmukeihi ja menoks.

Mul verskat jalas, fleesetakki heijastinliivil pääl, hanskat ja termari käres. Sit pörhällys lentokentäl. Onneks näytti ruuhka olevav vast alkamas, ni ehrittii hyvi. Pikaset pusut ja heit ja sit pit ajaa takasi kottii, et jatkettii pojan kans matkaa Ukin silmäpolil, mis täl ol silmätarkastus.

Ja nii se klasimääräys tul, et pämähti. Orottelin käytäväl sil aikkaa, et tul tarkastus tehtyy. Mitäs muut, ku kuvii ottamaha... Sit heitin pojan Novidaha opinahjohos päivää jatkamaha. Täsä ehti jo tarkastuksen aikan pari tuntii mennäkki. Ei tykänny, et just fysiikan tunnil ol tää homma, ku pelkää, et jää jälkee, ku ei oikkee oo "kolahtanu" se aine, mut ei siin paljoo mittää muut ollu täsäkohti tehtävis.

Takastulles nappailin sit vauhris kuvii, ku maisemat ol tosi nättei.

Eikä tosiaa ollu ruuhkast mittää tiatoo - kiva körötel menemää.

Pilvetön taivas, aurinkompaiste, pikkupakkane ja kuiva tiä! Kerranki onnistu oikkee niinku paremmi ku hyvi tää ajokeli.

Ja ku palauruin kotti, postin kaut, pörhäls postiauto saman tein pihal. Koirat pääsivä yksil haukuil. Heh! Ja sikku tilanne rauhottu taas, ni joha kelpas nokkaunet sänkyl. Pitkäst aikkaa kaik viis kerral koos, ku nyy Kissi o ilma tötteröö, ni uskaltava ol viäres. Se ol melkose hyvä karkotinväline kyl.

Eli siis Kissin peppu alkaa ol iha täysi normaali. Karvaaki o kasvanu jo niimpal, ettei kaljust ol tiatookaa - se o iha uskomatont se kasvuvauhti (lannotettu hyviv vissii). Antibioottikuurii o jäljel viäl muutamii päivii, mut suihkutteluikaa ei tarvi enää tehrä, jollei muute sit jää ulostet perskarvoihi. Onneks nyy ei ol näyttäny tää kuuri löysyttäväv vattaa, niinku se voisis tehrä.

Tän vipinäaamupäiväj jälkkee mää meinaan vähäse aikkaa ollav vaa. Pyykkikoneen ja astianpesukoneen sain käyntihi ja siivot pitäs. Kuistin remonttipuruu tuntuu oleva koko huusholli täyn. Pitäs ottaa joku laatikko ja kerät siält kaik autotallikamat poijes, et sit pääsisin pesemää noi hyllyt käyttöhö.

Mappeiki olisis tosa tyästettäviks, mut nyy o päiväst jo nii paljo menny, etten viitti näit tähä levittää. Hommat ei siis kuitenkas iha heti lopu.