Aamu se muuttu ykskas yllättäin illaks. Nii o ollu usvast koko päivän, ettei taivast ol näkyny. Pihal o tullu huhkittuu. Lisälunt uutisis vaa luvataa...

Piänt vesitihkuu o tullu ales, ja klasit o ollu ain iha märjät, ku o lenkkii tehty. Iltapäivän lenkki tehtii mettäs, ilmam paitoi ja hyvi koirat tarkenivaikki. Iha tyynt o ollu kans, ettei siitäkää ol ollu kiusaa.

Kottitulles sit pesin Kissin - vihrost viimei uskalsin, ku peppu on kunnos ja antibioottikuuri loppus. Kynnet muistin leikat, mut noit varvaskarvoi en - ne täytyy sit ottaa ohjelmaha vaiks huamisel. Ei viitti iha het perää kiusat toist uurestas. Kissi kyl nätiste antaa turkkis hoitaa, mut ei voi sanoo, et siit föönin hurruutuksest mittää kamalaste pitäis kummiskaa. Märjäks nyy ei voi jättää ainaskaa.

Nyt sit o hyvä köllii puhtaan palleron (meijä likasil lattioil, heh).