Täsä joku aik sit ehriv vast Koiramme-lehtee lukemaha, mis ol suasituimmat koirarorut listattu järjestykses. Otti oikkee silmähä, et kovi monii ympäristös olevii koirarotui siält suasituimmast pääst löytyki.


glitter-graphics.com

Ykkösen o se mun suasikkirotu, saksampaimenkoira. Se, mist o ollu kovi vaikkia löytää oikkeellaist mallii ja sopivaist kasvattajaa, vaiks niit o tarjol kyl vaiks kuip paljo. Mul ku se koiran luanne ja terveys olisisiva tärkeysjärjestykses ensmäsel sijal ja siv vast tulee ulkonäkö. Oon jo parisev vuat seurannu näit "sil silmäl" ja kontakteiki ottanu joihinki kasvattajihi, joist osalt on tullu asiallist palautet, osalt ei ol kuulunu yhtää mittää (mistähä seki kertoo?). Ehkä meil viäl joskus sakemanni löytyy, ehkä ei.

Yhrententoist o jackrussellinterrieri (eli Mimin emon rotu). Ja vaiks Mimin isäst ei ol tiatoo ja Mimi o siis seropi, ni tervehä Mimi ei ol ollu. Nisäkasvaimen takii kohtu ja munasarjat poistettii Mimin olles vajaa parivuatias, ja vaiks näät kasvaimet ovakki koiril kovi yleissii, ni ei ne sentäs iha näi nuarel koiral viäl pakkaa tulemaha. Vilkkuluamen kans ollaa myäs taisteltu, molempie silmie osalt. Jottai ei siis silmie osaltakaa ol rakenteellisest hyvi menny.

Mimin isän rotuvaihtoehroks eläinlääkäri anto sheltin; luanteen, koon ja värityksem pualest. Shetlanninlammaskoirat ova kymmenenten listal.

Coton de Tuléarit ova kahrensiikymmenensiitoisii ja vuasittaiset rekisteröintimäärät lisääntyvä joka vuas iha hurjaste. 1998 cotonin pentui rekisteröitii 234 kipalet ja viime vuan luku ol jo yli 600. Huima nousu siis kymmenes vuares.

Cottonit kuuluva silmä- ja polvitarkastettavii pevisan tiimoilt, mut nykyää o kuulunu monil koiril oleva rotuhu kuulumatont arkuut luantees ja pelottavam paljo lisääntymäs määrin erillaissii immuniteettihi liittyvii sairauksii; Kissil esimerkiks sikaripunkkioireiluu, mis koiran oma pualustusjärjestelmä ei pysty pitämää sitä punkkie kantaa kuris. Näitähä asioit ei koirist listat mihinkää, ku ne ei kuulu mihinkää seurantaha. Kissil ol pentutarkastukses myäs torettu napatyrä ja vaikkei siit ol mittää fyysist merkkii enää, ni seki o yks riski jalostukses, jos sattuu olemaa molemmil suvuil siihe taipumust. No, Kissi ny o steriloitu, ni ei jalostuksii sil silmäl tartte miättiikkää, mut kuippal näit jää kasvattajilt huamioimat? Oma kasvattaja ei ainaskaa ottanu esimerkiks tota Kissin sikaripunkkioireiluu lainkaa vakavaste, ku siit hänel ilmotin, vaiks se o pahimmillas koiral iha hirmu kivulias ja joskus hyväst hoirost hualemat kualemaanki johtava sairaus. Onneks ei Kissil nii vakavan sentäs.

Papillonit ova listal viirensiikymmenensii. Kyöstin kans o ainaski pentun ollu omistajat kovil toise komentelun tiimoilt - ja kovaha tämä o merkkailemaha viäläki, ja pyrkii pomottelemaha, jos tilaisuuren saa (viarail esimerkiks). Tää toiminta ku ei ol kuitenkaa ollu mittää seksuaalist, ni ei ol siihe kastrointikaa pahemmi vaikuttanu. Kyöstist meil ei ol papereit, ni ei tiär mittää vanhemmist eikä sisaruksist - ei eres kasvattajast. Kuip paljo o jalostuksest tai pentukasvatuksest näät luanteempiirteet kii, sitähä o täsäkohtaa paha men sanomaa mittää. Onneks o poika kuitenski muute terve.

Mitä nyssit muust lähipiirist löytyvii rotui listal o, ni veljen cavalier kingcharlesinspanieli o kahrententoist, isännä veljem perheen bichon frisé o viirententoist, siskon mittelspitzit ova kolmansiikymmenensiiviirensii. Muit lähipiirin koirarotui: seittemästoist pitkäkarvane collie, yhreksästoist karkeekarvane mäyräkoira, kahreskymmenes kääpiöpinseri, kahreskymmeneskolmas valkone länsiylämaanterrieri, kolmaskymmeneskolmas novascotiannoutaja, seittemäskymmenes dalmatialainen, seittemäskymmeneskolmas hovawart, seittemäskymmenesviires suursnautseri, seittemäskymmenesseittemäs pitkäkarvanen mäyräkoira,  yhreksäskymmenesseittemäs chow chow, saras karkeekarvane kettuterrieri...

Näist vaa mitteleist, mäykyist, cavoist ja snautsereist en ol kuullu mittää erityisist sairastumisist tai luanneonkelmist, muist niit sit riittääki enempi tai vähempi. Jäin vaa miättimähä, et mites mahtaa näitte jalostuslinjoje kans oikkeest olla, ku lähtis tutkimaha, et  mihi johtaisisiva... Johtuuks siit näät nykyset sairauret, vai miks niit tuntuu tuleva enempi suasituimmil roruil? Nykyää ainaki kaikki tutut käyvä sekarotustenki koiries kans vuasittai lääkärintarkastuksil ja rokotuksil, et niistäki pitäsis jo saar melkose hyvää tilastotiatoo.

Oj jääny vaa vähä miätityttämähä muutamie kasvattajie päättelyt koirie jalostuskäytöst jo siin vaihees, ku koira ov vast iha pentu. Eihä sillo viäl ees tiär mitä tulevaisuus tua tullessas, vaiks ulkonäkö olisis kui hiano. Monet sairauret ku puhkeeva vast kahre - viire vuare ikäsest ettippäi. Noh, siks en tunne itte mittää hinkuu lähtee kasvatustouhuhu mukkaa, ku en uskaltais valit kettää sopiviks vanhemmiks ja sit en uskaltais kyl antaa pentuikaa kellekkää viaraal... Heh!

Onha täst jalostuksest kamalaste puhuttu. Hyvää ja pahaa. Monie rotuje kasvattajat vaa tiiviiste pitävä kii ulkonäöllisist asioist; kuanon lytys olemisest, silmie isourest, korvie asennoist, turkkie viiruist ja väreist, häntie kiinnityksist - vaiks lääkärit ossaava sanoo, et ne voiva tuar selvii onkelmii koiral tai sem pennuil myähemmi. Kasvattajat vaa eivä haluu uskoo. Joissai roruis oj jopa menty niim pitkäl, et "vialliset" pennut tapetaa, vaiks lääkärit sanova, et ne ova niit rakenteellisest terveemppii koirii. Ei men mun kaalii tällane toiminta, ei!

Ja koitaha sit löytää täst sekamelskast ja pelotuksej joukost ittel sit uut koiraa - ja sopivaa kasvattajaa... Hmm. Rorullist tai ei-rorullist.