Kyl näät karvaset otukset vaa niimpal iloo antava, ettei ol tosikaa. Vaiks nyy pelkään tota Kissin pattii (mikä muute o pysyny nyy iha samallaisen koko aja), ni silti näät jo iha olemasolollas saava hymyy huulil.

Mimi o se tarkkaavaisin, vaiks toisaalt varmin ja rennoin. Seuraa menoi, mut ei ol eka haukkumas (sikku haukkuu, haukkuuki kunnol), ettii lämpimii paikkoi ja pukkaa kylkkehe tai sylkkyy (jos siin o tilaa) ja nauttii kaikest yhres tekemisest iha valtavaste. Mimi toimii välil ku ajatus, ossaa lukkee munt ku avoint kirjaa - ja o ain tunnelmis mukan. Ossaa lohruttaakki tarvittaes.

Kissi taas on se meijä perheem pelle. Nauttii esilolost, ihmiste naurust ja remakast, riahutteluist ja rajummist leikeist (nii ihmiste ku toiste koirienki kans). Sylikerjäläine, vaiks sit helpost tuleeki kovaste kuuma, et harvo siin pitempii aikoi viihtyy. Tykkää, ku nostaa seisomas olles sylihi - nouseeha siin egoki ain sit samaa tahtii ku kokoki kasvaa. Heh! Kissi se koirist meil ain yleensä jottai uut hassutteluu keksii. Kissiki ottaa tunnelmihi osaa: nauraes häntä heiluu (joskus koko peppu) ja itkies kallistelee päät kummastelle.

Kyösti ilmeilee...

... ja oleilee. Kyösti o enemp se meijä perheen erakko, vaiks silti paljo muun lauman peräs ja touhuis mukan onki. Ja o alkanu olemaa muit koiruuksiiki enempi lähel, ku mitä aikasemmi anto olla (turkit ei saanu toisias koskettaa - paitti Mustis, se o poikkeus). Kyösti tulee kutsust ain oikkee innoissas luakke ja orottaa et tehrää jottai: temppuillaa, heitellää lelui - tai sit rapsutellaa. Kyöstil o viisaat silmät ja tuntuu, et se näkkee ja tiätää kaiken. Kaikkee vaa ei tartte ain paljastaa muil.

Susu on se meijä sylikissa. Viättää yät peiton al kainalos tai peitom pääl jalkaha/kylkkehe nojate (riippuu vähä huushollin lämpötiloist). Sylihi tulee kans, jos paikallas tarpeeks paljo istuksii, on sit tyän touhus tiatokoneen ääres, tai soffal/nojatualil telkkaa tuijottamas. Käpertyy piänel keräl, hiljaseste hyrräte ja hymyille silmiäs siristäe. Susu nauttii kontaktist nii näyttäväst ain, ettei siit voi ol ittekkää nauttimat - vaiks olis kui kiire.

Mustis o se meijä viiro. Musta salama, mikä viuhtoo ympär kämppää tuulispään; yläkerrast alakerttaa ja takasi taas hetkem pääst. Mattot myttyhy matkav varrel ja jos jottai yllättävää o tullu matkav varrel, ni törmäyksiltäkää ei olla ain vältytty. Mustiksel o ain paljo asiaa ja tykkää mahottomaste rapsutuksist. Pyäreil silmilläs tarkkaan tuijottelee suaraa silmihi ja orottaa vastaust kysymyksihis. Sikku Mustis rentoutuu, ni sekää ei jää epäselväks keneltäkää, tää neiti ossaa nauttii elämäst! Mustiski tulee ain käre ulottuvil, jos mä oon paikallan, muttei tul sykkyy ku tosi harvo - kattoo vissii, et se o Susum paikka.

Ihanii otuksii, kerta kaikkiaa! Ja tää o ny kirjotettu enemp mun kannalt. Sikku miättii, mite esimerkiks Mimi reakoi Susun tekemissii ja olemissii, ni se o taas iha eri asia, mite tää suhtautuu Kissihi tai muihi. Näist sitä turinointii riittäisiski. Sitä o nii kiva seurat, mite arkiki sujuu näitte eriluantoste ja -lajistenki karvakerie keske.