Nii sitä kaik viis taas kerääntyvä sänkyl, ku mää rupesi töit tekemähä. Pit ottaa kamera kättee ja vähä kiusat.

Näyttää melkkest yhrelt karvakerält toi ruttuhu leikitty kissatunneliki. Heh!

Kissil näyttää nyy oleva melkkest ain joku tutti suus, ku ei ol oikkee voinu näist touhuist nauttii tötsä pääs. Se vaa o NII kivaa, et o joku, mitä lutkuttaa. Sej jälkkee lelu onki nii kualas, ettei siihe suastu toiset koirat vähää aikaa koskemaankaa...

Kyöstiki nykyää vaa huakailee - ja yrittää kattoo jonnekki muual - ku tuun kameran, sen ykssilmäsen, kans lähel hösäämähä. Piän poseeraaja siältäki o kehkeytyny.

Väsy-väsy.

Ja iha liki - salmiakkinenu!

Nii lähel menin kameran kans, et Mustiksenki pit vähä kattoo, et mitä se oikkee meinaa, mut hyvää loikoilupaikkaa ei silti lähteny vaihtamaha.

Susu ol jo vähä kummissas muitte kohral, ja sikku ol Susuv vuaro, ni...

... om paras nous ylös - ainaski vähäks aikkaa.

Mimiki pyärähtel paikallas muutamii kertoi, ku ei toho liki tahtonu hiljaa pääst - ain joku koski matkalaukkui tai tökki sänkyy päi. Mut väsy ku o, ni sit nukutaa. Piänist meteleist mittää isompaa häiriöö otet.

Ilost keskiviikkoo kaikil!