Vähä tuntuu, ettei mittää järkevää saa aikaseks, mut sukkii o syntyny sentäs.

Tää kuva jo parim päivän takkaa, mut...

... uussiiki sukkii pukkaa. Näit sit vaa o kiva tehrä.

Eikä vuara hana enää! Nyy muv vanhemmat saiva vaihrettuu koko hanan, ku siit vanhast ei saatu tiivistet vaa tyästettyy - olis pitäny ol joku erikoistyäkalu sitä varte. Sattumalt heil ol naveta ylisil yks hana, mikä just meil sit sopi - pesukoneliitäntöines. Ja oliki siin kyl köhkäämist, et saattii se vanha hana poijes, ku siin ol niim pitkät varret, et otti tiskikaappihi kii nostaes. Siv vaa pätkät putkee poijes ja vihroste se siält sit mahtus.

Kaffetelttii sit "jälkkäriks"...

... ja löyty viäl ystävämpäiväsyrämiiki kaffen kyytipojaks. Yks iso murhe poijes, suurkiitos! Kaike kukkuraks siv viäl äiti otti pari pussillist pyykkii mukkaas, et moksut saava puhrast kouluvaatet - ku seki arki taas täsä o alkamas.

Mikreeniki o yrittäny kovaste pukat päälle ja onneks toi sukkie kutomine sujuu, kunha näev värit, oikkee-nuri menee "tuntumal". Mul meinaa tulee nii huanoks toi näkö, ettei pysty telkkaa kattomaa, ruutuu tuijottamaha eikä lukemaa mittää, ku sahalairat ja pallerot hyppiväv vaa silmis. Lääkkeen kans selvii sellasen pikkase isommal jysäril, mut siit jää sellane höhhö olo kummiski. Koko aja pää tuntuu sillee normaalii painavammalt. Mut eiköhä se täst. Onneks itte jo tiätää noit alkuoireet, ni ossaa ol tarkka - mä en lähe mihinkää ilma pillereit, ettei sit tul kunno kohtaust pääl, se o NII hirveet. Mut en ol sit kovaste missää toiste sivui käyny nyy kurkkimas, täytyy orottaa rauhas, et näkökyky palautuu normaaliks, ennenku ottaa enempii "maratoonei" täsä koneel.

Reipast lauantait kaikil plokin lukijoil.