Nii tul sit äänt käheytettyy eile - urakal oikkee. Kappaleet ei kyl keske loppunu, niit ol niim paljo. Vähänks ol kivaa!

Virityksii pit tehrä, et saatii äänt lissää, ku telkan kaukosäärin o rikki, ja sen vakiäänimäärä o melkose piänel (mikä normaalis olosuhteis riittää kyl mainioste). Nykku ol välil pikkase viarait kappaleit, ni tartti väkisi sitä laulajan omaa tukee lauluhu, et ol eres piän mahrollisuus oppii niit kappaleit. Plikan koneest vaa kaijuttimet konehe kii. Volaa! Siin hoitu äänionkelma. No, tilaa ei tiätty pahemmi ollu, ni jouruttii jatkojohto nappaamaa pesuhuaneem patterist ja laittamaa näät kaijuttimet oviaukom poikki. Mut asias hoiti!

Tuloksiiki synty!

Ja tiätty meijä karvakerät oliva menos ja tunnelmis mukan. Niinku ain! Jokane ol löytäny sopivaa koloo ittelles. Mimi nukku lopult nii sikeest, ettei eres tajunnu, et mää lährin paikalt poijes. Reppana!