Äkkii men päivä. Oliki oikkee kivaa. Lenkkeiltyy tul ja elokuviiki katteltuu pitkäst aikkaa - ei ol pahemmi ehtiny sellasii täsä tekemähä vähään aikaa.

Sevverti myähäseks men ilta, et koko talo o iha hiljane viäl tähä aikkaa. Kuarsaus kuuluu välil siält täält - moksuje huaneist ja koirie kopeist. Paitsi et Kyösti o vallannu toise nojatualin alakerras, et pääs omilles viaraan viäree. Kössist onki tullu oikkee viarasvarane nykysi.

Mut ruaka-ajat kyl muistetaa. Käytti lenkil sellasee aikkaa, et tulttii sevverti ajois kottii ajallisest, etten sit het antanukkaa viäl ruakkaa. Saiva reissullas purtavaa evääks, ni ei ollu sillee kiirut. Sit ruaka-ajan lähestyes alko tarkkaavaisuus lisääntyy ja kaik pysyttelivä ain muv viäres, etteiväv vaa jää paitti mistää.

Kissikää ei oikkee jaksanu keskittyy tiku pureskeluhu, ku olisis halunnu äkkeemmi vattan täyttävää muanaa maaruhu.

Sikku ruaka ol poijes päiväjärjestyksest, oliki sit aika ollav vaa. Susuki tarkkailee, et mihi välii ittes sit lopult asettaa.

Mustis ja Mimi löysivä äkkii ittelles sopivaa paikkaa.

Eikä kaukan sit ollu Kissikää. Vatta täyn ol hyvä olla!

Eikä annettu häirit, vaiks kameran kans taas nenän eres heilusin.

Eile taas muute kiinnitin huamioo Kissin kuanoturkkihi. Et kyl se vaa täsä aikaa myäte vaalentuu ja vaalentuu, ku turkki pikkuhiljaa kasvaa. Ton sikaripunkkioireilun takii Kissin turkki vaa yksinkertasest o TOSI hiraskasvust (muual ku pepus siis). Mut kyl se täst. Patti ei ol kyljest hävinny mihinkää, et kyl sen kans vaa tsekattavan o käytävä, vaikkei se mitenkää ol Kissin menoho vaikuttanukkaa. Ei se mikkää normaali pahkura kuitenskaa tunnu oleva. Harmittaa tommone!

Valosuus tuntuu vauhril taas lisääntyvä, mahretaaks saara samammoine ihana talvipäivä tänäpeki, ku mitä eile ol?

Mut nautittavaa sunnuntait kaikil!