En sitte lähtenykkää koiratanssikisoi kattomaa. Ei siäl tänä vuan ollu kettää tuttuu esiintymäs, ni ei houkutellu nii kovi. Näit upeit kuivii ja aurinkoissii kelei ei kuitenkaa enää kovi mont ilma loskaa ol tänä kevään.

Pit kattoo kelloo, et kui pitkä reissu tul tehtyy, mut en huamannu kattoo eres, et mihi aikaa mää lährin. Pit ottaa kameraki mukkaa, mut se jäi kuistil. Huamasin sen sit vast, ku oltii jo mettäs, enkä viittiny pyärtää siält takasi. Kaunist kyl ol - ja paikka paikoin ol kallioit ja rinteit jo iha paljaanaki, mihi o aurinko päässy porottamaha. Lumi o tainnu iha haihtuu ilmaha, ku mittää sulamisvesii ei ollu missää.

Kottitulles meit ol Susu vastaanottamas suurel äänel ja vaati kans päästä ulos. Tää aurinko ku nii  huijas sisäl, et olisis ulkon lämmint. Mut eiku valjaat pääl ja tehtii viäl pikkane kiarros tosa museotiäl, meijä torpav viäres.

Nymmää muistin kameranki.

Täsä meijä nelikko. Mimi kaivo myyränkoloi lumen alt nii, et maisema pöllys - ja Susu ol ihmeissäs.

Tällaist jälkke tul. Ei kyl tälkerttaa myyrää napannu. Tarkkan kyl lumem päält kuuntel ja alue kummast suureni siin touhus. Joskus näis ain onnistaa ja saa saalistaki.

Kissiki nautti, ku ei tarvinnu mittää pukimii ylles - kuiva keli ja jäätyny, kova lumipinta ei turkkihi tarttunu. Paitti tosakohtaa, misä Mimi pist lumen lentämähä.

Susu köpöttel kivast mukan vähäse aikkaa, mut sit alko tassui paleltaa. Yritti ensti itte lämmittää, mut...

... loppumatkan kotti kulki tyytyväisen takin sisäl.

Ja koton sit ol kiire jo pääst kuistilt sisäl, et ulos ei tairet kerjät täsä nyy enää vähäsee aikkaa. Epäilen.

Sit koiril ruakkaa, meil ruakkaa ja kutimet taas kättee. Heh! Siin se aika menee iha kummaste vauhril ettippäi. Enkä valita!