Voi että, ku tää plokimaailma o nii ihanii ihmissii pullollas, et en tiär, mite teit kiittäis! Ihanaa, et ootte olemas!

Ei ol enerkkiaa just  nyy käyr plokikiarroksil, mut tosiaa soitin tänäpe psykolokil aamul (puhelinaika tunnin maanantaisi ja toisen tunnin perjantaisi - en halunnu missää nimes myähästyy täst) ja puhuttiinki pitkää. Enkä sitä itkemät tiättykää pystyny tekemähä, nii o rakkaast ja kullanarvosest asiast, eli omast plikast, kyse, ettei pystyny tunteit sivuhu laittamaha. Sain kuiteski sit ajan jo täks iltapäiväks, et käyrää tilanne päivittämäs henkilökohtasest tytön kans yhres siäl hänen luan.

Sitä enne sit tein meil ruakkaa, herätin plikan, syättii ja sovittii sit, et lähretää shoppailemaha enne psykolokil menoo. Häne klasireseptis orotti vaa kehyspäätöst, mitä varte sit ajettii Myllyhy ja iha tyytyväiselt vaikutti sit lopputulemaha. Saa sit pariv viikom pääst sellaset klasit, mil oikeest kunnol taas näkkee. Sit ajettii Ikeaha ja törsäsin yhre lahjakortin taas.

Käytti syämäski ja mul ei ollu kameraa mukan, muutaku tää kännykäs oleva. Nii hianoi heijastuksii vesiklasist tul tarjottimehe, et pit ottaa kuvaa ja ku otin siit kuvaa...

... ni pit ottaa ruuvastki. Iha valtavat annokset olivakki, vaik pianossii pettymyksii maultas. Mut massut tul täyttee. Ei ol tällastakaa kokemust enne ollu. Ikean ruakapualehe pit oikkee perehtyy, et mite se toimii, ettei jääny jostai paitti tai ottanu jottai liikaa. Ei menny iha sillee, "tulkaa sissää, valitkaa ruaka ja syäkää" -systeemil, ku ol kaffelinjaa, ruakalinjaa, salaattilinjaa, kassalinjaa ja siv viäl sej jälkkee juamalinjaa... Huh! Onneks ei tarvinnu jonottaa tarjottimii poijes viäres.

Jottai ostettii moksuilki, mut nyy sit kissoillekki omaa:

Uus maja ja pehmuste. Mustisha siäl ol het - jo ennenku sain koko teltan kokkoo. Ja sisust sit pehmusteenki omam miälem mukkaa.

Sit tul Susuki majaa ihmettelemähä. Varsi tilava maja o, et molemmat mahtuva hyvi sisäl. Kissiki mahtuis hyvi, mut yritän tän nyy pittää kuitenski kissoje valtakuntan - ettei sit Kissi ruppee sitäkin omimaha. Omast kopistas ku pittää nii jöötä, ettei siihe uskal kukkaa viärehe men.

Toine pehmuste siirty yläkertaha ja Mimi tiäs het, mitä sil pittää tehrä.

Ja ku sain näät ostokset levitettyy ympär kämppää. Ruvettii laittamaha vähä pääsiäist taloho. Kerättii pääsiäiskippoi kaapeist ja laitettii pöyräl paperii suajaks ja sit krassii ja ohraa kasvamaha. Keittiöm pöyräl ei enää ol tilaa kasvatuksil, ni nyy o kaik hyllyje raot sit käytös.

Eikä voi sannoo, ku et ihanaa, et meil o näit karvassii tassuttelijoitki. Mää olisisi ollu tosi pulas, jollei mul olis ollu täsä näit lohruttajii ja rytmittäjii ympäril. Ei ol nyy kyse murkkuikäsen kapinoinnist, sem mää pystyisinki hantlaamaha, mut ev voi plikan asioit tän tarkemmi nyy valitettavast tääl esittää. Ei ol kevyt juttu ja kiältämät täytyy myäntää, et oon väsyny, mut eiköhä tää täst kummiski viäl hyväks muutu. Usko ja luattamus siihe ov vahva - enkä mää lasten asiois helposte periks anna!

Kiitos viäl kovaste kaikil myätäeläjil voimistavist kommenteist. Lämmin hali teil kaikil!