Onpa inha tunne ny het niskas, ku alotti tekstii, et mitäs jos taas pätkäsee poikki kesken kaike. Se sit o raivostuttavaa, ku homma ei pela niinku kuuluisis. Jos IE tekkee tenää, ni kyl mul o tulikettuki harmait hiuksii aiheuttanu... Tai ehkä se olis paremp vaa myäntää, et välil KAIK ohjelmat tuntuva vaa tekevä kiusaa.

Noh, en enää kovaste muist, mitä kaikkee ehrin aamul kirjottelemaa, mut paljo. Nyy tulee paljo tiivistetymmäs muaros tää, ku tunnelmakki o välis muuttunu.

Heräsin siis aamuste ajois, ku ol tosiaa ohjelmas Mimin silmäleikkaukseev viänti ja sit käväs veli tuamas mappejas viäl enne ku men omal tyäpaikalles. Ehrittii kuitenki iha kiva lenkki tekemää märjäs maastos, ku o vet satanu, mut onneks ei aamul enää. Fasaani pit mekkalaas meijä täsä lähimettäs, vaiks mittää ei kyl nähty. Koirat ain mekkalan kuultuas kans kovaste yrittivä löytää melun aiheuttajaa, mut kukkaa ei astukkaa siihe suuntaha, ni tuski näkivä hekkää mittää. Iha uskomaton suajaväritys kyl. Kolme tikkaa koputtel täsä pihapiiris, yks sähköpylvääm pääl olevaa peltii. Lentiväv välil iha meijä päält uussii paikkoihi kevättyätäs tekemähä. Samate muut pikkulinnut oliva ahkerii ja sirputus ol sempäiväne. Ihanaa tuo linnunlaulu talven hiljasuurej jälkkee!

Sevverti ol sit tosiaa märkkää, et Kissi ol iha mettää täyn, ku palattii kottii. Ja kuistil ku toisen karstal putsasin, ni sit ol kuistin lattia sen näköne, et siäl olisis pyärremyrsky käyny. Kyöstil ol vaa pari piänt oksaa jääny "housuihi" kii, mut muute riitti piän pyyhekuivaus kaikkii muihi.

Valmistauruttii sit lääkäril lähtöhö kans. Laiti Mimil kiinteet pantaa, valmistin auton kunttoo (pyyhe suajaamaa etupenkkii ja turvavaljaat siihe asemihi) koiramatkaajaa varte. Mimi ol iha kummissaa, ku muut koirat saiva ruakkaa, mut hän jäi ilma. Reppana! Nee suuret silmät ovak kyl nii syrämmee menevii, ettei tosikaa. Ja jotenkis se Kadiki sit men siin tunnelmas, et vaiks Kissi ja Kyösti söivä normaaliste ruakakuppis tyhjiks, ni ku Mimi ei ollu syämäs omaa ruakkatas, ni Kadiki kävi siv vaa haistelemas ja läht sit haahuilemaha ympäriis. Ja siinkohtaa mää sit otan kepun poijes. Meil ku jättää kepun liija pitkäks aikkaa olemaha, nii joku toine sen sit nappaa - eikä se ol tarkotus lainkka.

Sit aikas äkkii viaraan lährettyy käväsin piäne "paniikkilenkin" Mimin kans. Tiäs kyl jo, et nyy mennää autoho, ku ol SE panta pääl laitettu ja ku ei autoilust nii tykkää, ni menee vatta sekasi. No, nyy ei kyl ollu, mitä ulos tulis, ku o joutunu olemaa paastol, mut pissit sentäs. Sit auto pääl ja pikkase lämpöö sisäl, Mimi kii etupenkil ja simmää käviv viäl sisäl kuullostelemas meininkii, ottamas käsilaukun mukaa ja heitin sit piilotrötöt kottijäävil koiruuksil. Kössil yläkerttaha, ku jollei ol varovaine, ni kaik muut käyvä syämäs häne herkut ain. Kissil keittiöhö (ettei sit vahri omatas liikkaa) ja Kadil olkkarii. Kadi saiki kaks tötteröö, ku isomp o ja nopeemp täsä tötsäntuhoomisessas.

Sit ajettii lääkärihi ja orotelttii vähäse aikkaa siäl orotustilas. Koirii ol monii, mut vaa yks pakkas siäl huaneen toisel pualel jottai motkottamaha, muut oliva hiljaa. Ovak kyl tainnu jottai toho akustiikkaha tehrä parannuksii, ettei enää kaikunu sillee, ku joskus. Siäl ku yks koira haukkus aikasemmin, ni tuntus ku niit olisis ollu usseempii, ku joka nurkast vastas kaiku. Sit yleistarkastus, nukutuspiikki ja selvitettii aika suurimpiirteis, mink jälkkee saa koiran taas käyr hakemas kotti ja pikkase jatkohoirost. Sit lääkäri jätti meijät huaneesee kahrestas ja hitsit, et TAAS mää pillitin siäl yksiksen, ku Mimi nukaht. Et se ottaa kovil, vaikkei mittää hättää pitäs olla. Hoitaja ku tul hakkee Mimii vähä nauraht ja meinas, et ei tarvi häpeil, sama reaktio tulee  monil lemmikinomistajil... Heh!

Eikä sit muut, ku kuivat kyyneleet ja saar ittes kokkoo ja simmää kävin kaupas. Nyy sai iha rauhas men, ku kauppa ol iha tyhjä. Sit siäl kassal mää vast huamasin, et mää oli siis iha kuarrutettu Mimin karvoil. Mimilt ku lähtee iha hurjaste karvaa, ku se jottai asiaa tressaa. Reppana! Ja taas mul nous kyyneleet silmihi. Hitsit! Mut saimmää silti maksettuu ja auton pakattuu ja kotti ajettuu.

Koton sit ol iha hiljast, kunnes mää käänsi avaint oven lukos. Kyösti siäl miähen isomppaa äänt pit, kunnes sit mää pääsi sisäl ja ärährin sevverti, et toine tunnist kuka tulee. Nää piänemmäthä ku eivät nää, kuka tulee, ku toi kuistin väliovi o umpinaine alaosastas. Kadi o sevverti korkkiamp, et näk het ikkunast, ettei mittää tunkeilijaa ol tulos. Sain hyvi kassit keittiöhö ja purettuu ostokset ja sit ol tervehtimisen aika. Näät ovak kyl nii hyvii, ku meno o ain samammoine, on sit koko poppoo paikal tai vaa osa. Ei ol siis mittää "uurelleejärjestelyit" näitte johtoasemie puitteis koskaa ollu. Ei nyy Kadinkaa kans.

Ja nymmää huamasin tallentaa tekstin ennenku rupesin yrittämää kuvii saar liitettyy tähä tekstihi. Onneks - siinkohtaa taas ohjelma tilttas. Mahtaaks sittenki olla vuaratukses joku kömmä? Hmm. Mut valitettavaste jourutte nyssit lukemaa tekstii ilman kuvei. Jääpähä jottai "varastoho"...

Iltapäiväl sit Mimin haku lääkärilt - ja sit toivotaa, et silmäonkelmat o menneen talven lumii kokonas!