Alkaa men melkosel rutiinil jo kaik näät meijä tötteröinnit. Kadilt otan törön poijes lenkkie ajaks ja sit jos ollaa itte koton, laitan piänemmä kaulurim päähä, jos ollaa poijes (ja yäks), sit isomma. Lääke Kadil aamuin illoin ja kissoil ain sopivie tilaisuuksie tulle pesuaikoi ilma kaulurii - siihe ku täytyy varat sit sellane pualise tunttii ain kerrallas kumminki.
Illal sit meinasin monee otteesee lähtee pihaa raivaamaha, mut täsä se mitä sain aikaseks:
Alkaa jo maa vihertämähä ja puis hiirenkorvat aukeemaha...
Liljat alkaava aukeemaaha ja ovakki kauniit!
Näi äkkii ku aukesiva, ni äkkii o kukinta ohiki. Koht täytyy jo maaha laittaa, enkä ol ehtiny ees aattelemaha, et mihi hänet sit laitan, ku aika tulee... Ja siis pihahommii en tehny - vaa nää kuvat tul napsastuu, siin se.
Löysin ku löysinki siv viäl näät Kissin tukkapompulat. Eli ei ollukkaa pussi menny imurihi, niinku vähä epäilin. Se ol yhres koirie "matkakassis" jostai syyst. En tiär yhtää miks. Mut nyy sain taas pikkase tota ottatukkaa syrjähä. Paremp pittää pompulal, ku tää tukka pakkaa olema sellane, mikä kerää kaik röhnät tualt ulkoo, ku toine o naama joka puskas... Kissiki tykkäs - nauro oikkee.
Pojan ottama kuva Kadist, ku tää roikku mite-kute soffalt illal. Oltii jo iltalenkki tehty ja mää jatkoin nojatualis huivii, ni aikas siin pyäriskeltyäs trötön kans alko tila loppumaa keske. Etutassuv varas sit pysy soffal kummiski. Välil istuu samal tyylil nojatualil; peppu ylhääl ja etutassut lattial. Hassu!
Kommentit