Aamu ol yht vipinää, ku kävi viarait sisäl ja pihal ja hakiva ja toiva tavaraa. Plikkaki käväs iha pikimältäs keskel päivätäs koton hakemas jonku kuvaamatairon tyäs, mikä ol unohtunu kotti - tul nii vauhril, et koirakki heräs tähä vast sikku ol jo uurestas lährös takasi kouluhu. Hölmöt!

1242413698_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tötteröist ei siis olla päästy viäläkää - maanantain Kadi vast pääsee metallihakasistas haavassas eroho - eli suaja-aikaa kestää viäl jonki aikaa täl neitosel, vaiks menointo alkaa jo olla melkomoine. Täsä näät kaik ottava rennost, ku mää imuroisi paikkoi. Eivä anna imurin häirit, kunha se suulake ei tul turkkii koskemaha.

Mää taas kaupast ostin sit "pual kauppaa", ku oon venyttäny ja venyttäny tätä reissuu. Eli kaik kaapit ekaks iha tyhjiks ennenku lährin liikenteesee. Ahnehrusin sit kotipihal kaik käret kauppakassei täyttee ja kolautin peukalon nivelen oikkee vaa komiaste takakontin lukkoho, ku nostin sitä VIIMEST kassii poijes lootast. Hitsit, et siin meinas lentää kaik mun käres olevat tavarat, ku tek nii kutaa, mut sitkeen sissin en antanu kivul myätä. Keittiös sit huamasin, et ol oikkee kunno haava peukkuhu tullu ja vert tiputellu vähä lattioillekki. Pit ruvet ittee lääkittemähä ja laastarii ettimää, ennenku sain kassei ruvet tyhjentämää. Noh, kerrankos sitä. Nyv vaa toi nivel o niim maan kekkalan kippee, vaiks onneks ei mitenkää turvonnu sentää.

Iha kummallissii ostoksiiki tul tehtyy ny, ku unohrin kauppalistan jääkaapin ovehe. Pit oikkee siäl miättii kaupas, et mitä mää olinkaa ajatellu ostaa. Olin laittanu t-pairam pääl vaa ton erellise pontson-tekeleen, ja kummaste se sit herättiki keskusteluu. En ehtiny kauppaha sisällekkää viäl, ku yks vastaantulija kysy, et oonks tehny ton jonku lehren ohjeem mukkaa ja jourusin sit sanomaa, et en tiär, ku en ol sitä ohjet nähny, ku oon netist näit tiatoi hakenu ja plokiystävilt neuvoi saanu. Hän kerto vaa, et o yrittäny löytää sopivaist lankkaa, et sais alottaa hommat, ja mää sit siihe, et mää oon tehny näit iha mist lankoist vaa - pääosiv viäl villasukkalankoist, et lämpimii ova! Heh! Se o sit iha eri asia, et millassii niist sit mahtaa pesus tullakkaa... Noh, sit sisäl pari mummoo seuras mua ja supisiva toistes kans, kunnes mää sit maitotiskil pysährysin nii, et pit peruuttaa ja meinasi heijä ohittes mennä, ku toine heist sit uskaltautu kysymää, et saaks hän kokeil tätä mun huivii. Ja ku annoin lupaa, ni sit molemmat kokeiliva. Hämmästelivä kui lämpimält se tuntu ja naureskeliva sit, ku kerroin, et o sukkalankast tehty. Rupesiva molemmat sit siin toisilles muistelemaha, mitä kaikkee käsitöit he ova nuarempin tehny ja mää jatkoin matkaa. Kassa sit viäl kehu, et o kivan näköne, ku o eri värei pontsos ja mää vaa hymyilin... Vahinkos ku nii kävi. Mut harvo o mikkää näim paljo huamioo missää kauppareissul saanu. Hämmästyttävää! Oikkee vaa mukavalt tuntu!

Ja tänäpe o Skypeki sit toiminu (niinku weelaniki), et saatii turistuu isännä kans taas. Kyl sitä vaa alkaa ikävä kummaste isommi painamaha, jollei pääse kunnol höpöttämähä. Vaiks sit ain jostai kumman syyst meijä puheet kääntyväkki siihe, mitä siäl o syätty tai mitä aiotaa koht syärä...

1242414490_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sit sain hapsutettuu tän viimesimmä huivin. Siin kyl lankaa ol NII jämptiste, et jourusin vähä jatkamaa valkosel, toisel lankal tota hapsuu, mikä ei kyl täsä kuvas oikkee näy, mut lankas o kans vähä vaaleemppii ja tummemppii kohtii, ni näät valkoset hapsukki ikäänku kuuluu asiaha - heh! Ja tää o oikeest siis harmaa, mukku o vähä kiiltäväpintast lankkaa, ni se tiätys valos näyttää oikkee hopeiselt. Soppii ainaski mustie vaatteire kaveriks.