Täsä aamusel taas ei ol ollu tassuttajil mikkää kiirus minnekkää. Tosa yritin lenkil houkutel alakerras kuistin ovev välis, eikä ykskää tassuttelija tullu paikal. Kadi makoili divaanil ja heiluttel häntää, kallistel päät ja kuullostel yläkerttaa, mut ei mittää.
Noh, sikku siirtysin yläkerttaha taas, seuras Kadiki mum mukan. Ja hetken täsä naputellessan tajusin, et joku ol tullu viäree killittelemähä. Kissihä se, tukka pystys, napittel räpyttämät muhu. Et jos SITTEKKI voitaisis lähtee aamulenkil...
Piäne houkutteluj jälkkee se Mimiki sit kopistas ulos tul ja Kössi kans nous Kadin pedilt aamutervehryksiäs tekemähä. Ja eiku lenkil!
Kommentit