Siis köröteltii Kissin kans Ukihi, ku pojal ol vuare päättäjäiset - ja kesäloman alottajaiset. Ei hualittu mukkaa ku valmistuneire opiskelijoitte vanhemmat, ni kiärrettii sit taas Ukii ristii rastii. Viimeks ol Kadi mukan, nyy Kissi. Keli ol ihana, ku aamuste saatii kulkee, ettei viäl ollu liija kuumaa.
Alotettii Novidan parkkipaikalt matkaa ja iha hetkes ol Kissin tassut aamukasteest märjät. Ei se menoo haitannu.
Suaras linjas talot ain iha jalkakäytäväv varres - ja nii hauskane pinta täsä talos...
... et pit ottaa lähempääki kuvaa.
Somii katui siäl ja tääl ja ihanaste uut puhrast vihreet puis.
Ja aiva ihanii näät piänet kauniiste laitetut omakotitalot pihapiireines. Taas kutkuttel kovaste ottaa kuvii avonaiste porttie sisäpualistaki, mut en kehrannu. Osas ol ihmissii aurinkoisest kelist nautiskelemas ja kukkapenkkei kuapsuttamas, nurmikoit leikkaamas ja jokune tais ol aamukaffen ja -lehrem parissaki.
Sit tupsahrettii toisee omakotitaloalueesee, mikä näytti melkkes piänelt siirtolapuutarhalt kaikkine upeine puutarhoines ja pikkuruisine taloines. Mut kyl näät taitaa iha ympärivuare asuttavii taloi kuitenski olla.
Yhres kohtaa tiäv viärel ol nii kaunis kukkaketo jottai piänt valkost kukkaa pullollas, et pit oikkee ottaa kuvaa. Täsä ekaks yleisnäkymää...
... ja täsä vähä lähempää. Ei mittää hajuukaa, mitä nää pikkaset kukkaset oikkee ova.
Eikä oltu ku vajaa pualtuntii kävelty, ni Kissi ol jo massuu myäte märkä ja kantel kaikellaist risukkoo turkissas kans. Niit pit välil jäär nyppimää poijes, etteivä jää tolloontumaha ton turkin sisäl.
Ja lissää kauneit kapeit katui ja upeit puutarhoi.
Löyty tällane iso lampiki, mitä en muistanukkaa - tai sit se o ilmestyny "katukuvaha" täsä viimise kolmenkymmene vuare aikan... Ei ol täälpäi tullu kovi usseste käppäiltyy.
Lammes ol pikkane saariki. Ja sen erustal meni joku lintu.
Saaks täst mittää selvää? Tosa se uiskentelee kuvan oikkias alalairas. Pikkane musta lintu, mil o kirkkaankeltane nokka.
Ol siäl sit tällassiiki sorsii - näät tosin tais ol puut tai muavii tai muut. Ainaski nii hassuste mallis kellusiva tosa pinnal, eiväkkä hiavahtaneekkaa muute.
Noi vanhat piänkerrostalokki jotenki sopiva tähä maisemaha valla mainioste.
Ja taas vanhemppaa katukuvaa.
Oikkee viähättävät pelakuuistutukset ikkunaruukuis täsä talos.
Sit näkkyy jo tuttuu maamerkkii taloje ylt. Näihi katunäkymihi mää en kyllästy kyl koskaa!
Siirryttii sit lahderrantaha - ja saatti ihail oikkee upeit kirsikka- ja omenapuit kukas monil pihoil. Ol myäs tulppaanipenkkei ja kaikkee muut, mut ne kuvat ei onnistunu, ku kukat sattu olemaa varjos.
Nostinki Kissin vähä maantasoo ylemmäs, ni sain paremmi kuvaha. Siinähä Kissi olisis ollu vaiks kui kaua. Nautiskel ohikulkijoittenki huamiost siin samal. Heh! Ja tuuli tuiversi sopivaste vilvotelle hiuka. Vaiks toi lappiokiäli kyl heiluskel ilmas siihe mallii, et vilvotust otettii omastki takkaa.
Ja veneit ojjo komiaste vesil monemmoissii.
Tällassii kivoi istumasoppii ol rannal vähä välii. Nättei ja vilvottavii paikkoi - varsinki vähä ajam pääst, ku köynnökset ympäril viäl isommiks kasvava.
Meki sit Kissin kans pysähryttii yhtee niist - ja siin istuksies kävin sit turkin sillee läpitte, et sain ylimääräset röhnät siinkohtaa taas poijes.
Ja varsi ol kivat näköalat siin istuksies.
Laiti samal pompulaa Kissin tukkaha, ku tuntu, et sain jatkuvaste ol hoputtamas toist poijes siält vesirajast. Olis tää neito ilma remmii taatuste pulahtanut kevätuinnilles - iha niinku huamaamattas.
Kiärrettii viäl lahrempoukamas käymäs ja siält sit takasi keskustaha.
Ja tätä ihastuttavaa pikkust hotellii oon tainnu kuvat ennenki. Siis nii viähättävä o, et iha tek miäl käyr kysymäs, et saaks kurkat sisäl... Voi että!
Sikku oltii jo takas oppilaitoksev viäres, poika käppäiliki kavereines vastaha, et he käyvä viäl yhres pikaseste keskustas enne kesälaitumil ryykäämist. Ja mä siirtysin autol Kissin kans. Akkunat apposellee, et tuuli pääs viilentämää sisätilaa, juattii vet ja sit Kissi loikoil pelkääjäm paikal ja kuulostel parkkipaikav vilinää samal ku mää lujin kirjaa.
Miätin kumman otan mukkaa; kirjan vai käsityän, mut kyl toi kirja o helpomp kuljetettava - ja näppärä sitä ol siäl sit lukkeekki ja aikaa kuluttaa.
Kotti ehrittii, ni eiks vanhukset pörhältäny melkkest het meijä pihal kans. Ehriv vaa just vaatteet vaihtamaha. Kaffetelttii ja isä sit katto meijä ruaholleikkurin toimimaha viäl enne lähtöäs. KIITOS! Nyssit oon painellu sil menemähä, mut alkaa ol tosa paahtees nii kuuma, ettem mää tahro enää kestää sitä. Tarttee orottaa iltaa, ku tianoo menee varjoho, et pystyy jatkamaha. Tähä urakkaha menee kyl tovi, ku pittää eres-takas ajel ton koneen kans, ku o niim pitkäks jo toi "nurmi" (heh!) ehtiny.
Eiköhä se täst!
Kommentit