Nyy o ollu sellast menoo, ettei ol meinannu lainkaa ittekkää peräs pyssyy. Aamusti peruuntu yks meno, tai siis siirty, mut siltikää ei ol tahtonu meinat kerjet tekemää kaikkee, mitä olisisis pitäny.
Tää kuva orotti aamuu, ku iltasel nappasin ikkunast sateej jälkkee. Olin just sulkenu koneen ja päättäny mennä nukkumaha. En sit aamul kuitenkaa mittää päivittelyi ehtiny miättimäänkää. Nii upeet tuaksut tul luannost, ku vähä aikkaa oikkee kunnol tul vet. Ja usva nous kauniiste maisemii koristamaha. Pilvet häipy yäks kokonas - ja aamul olki melkose vilpone, ku lenkil käyttii (aikasi, ku kert meijä pit alumperi olla ajois liikentees).
Päiväm mittaa o lämpötila noussu, et o ollu seittemäätoist-yhreksäätoist astet, vaikkei aurinkost ol ollu tiatookaa. Takki ol iltapäivälenkil iha liikaa.
Kissin eilist soffaköllimismallii. Tyyny selkänojan, niinku muillaki, heh! Tassut kostein, ku kert märkkää ol. Saa tätä neitost kyl ol tarkkaa vahtaamas, ku lenkkeillää, varsinki, jos jossaikohti annan mennä ilma remmii. Kaikist kurasimmat ojampohjat ja mutasimmat mettänkolot täytyy pääst tassuttelemaha... Eikä tunnu missää.
Viikolloppu vähä murehruttaa, ku olisis niim pal menoi ja mutkii matkas. Kattotaa, josko huamine tois vähä selvyyt asiaha, ku en ol oikkee täsä täl viikol tätä enne eres ehtiny kunnol perehtymähä asiaha. Koko aja liikkees jossai tai tekemäs jottai. Viirestoistpäivä taas lähenee, ni se tiätää tiätyllaist ruuhkaa...
Kommentit