Voi että! Taitaa ol happimyrkytys, ku niimpal väsyttää koko aja. Ollaa paljo puuhailtu pihal ja siäl o heinäpeltoki pikkuhiljaa jo muuttumas nurmeks taas. Pikkassii ripsotuksii o välil kohral osunu, et o tehny taukoi toho ruaholleikkuusee, mut oon sit puuhannu sej jälkkee muit juttui.
Tää suopayrtti (Lumikitteen tiarom mukkaa, kiitos viäl!) kasvo ekan kerra viime vuan täsä sorakasan jääntees paril varrel. Nyy siit o tänä kevään putkahtanu jo usseempii kasvustoi. Tarvitaa tätä soraa iham muual, ni pakko ol tää sit siirtää täst poijes.
Siirsin sen nyssit toho muitte hajanaiste kukkie kans yhtee, meijä vanhaan ruusupenkkihi. Ruusuist ei enää siin kasva ku kaks piänt kituliaaste. Ei tullu mittää siit mun hianost ruusukuja-ajatuksest. Liija tuuline ja vaihtelevalämpöne paikka (kylmäl tosi kylmä ja kuumal tosi kuuma) niil. Saa nährä kui tän suopayrtin kans kävi täsä siirros. Pikkase laiti tota soraa tonnekki pohjal, mut muute se o sit tota puutarhamulttaa, mitä tosa penkis nyssit sattu olemaha. Vähä laiti paahteelt suajaamaa noit katkottui rikkaruahoi, ettei se ny iha het ainaskaa kuivu tän siirroj jälkkee, toi multa.
Näit erillaissii perennoi siihe sit o pikkuhiljaa tullu siirrettyy sit tilal. Tilaa olis kyl viäl enemmänki. Tätäkää en kyl muist, et mikä liänee, mut joku kaksvuatine se o. Tuntuu, et sillee vaihtelee paikkaaki sujuvaste, erelline kasvusto ku talve aikan kualee, ni uus kasvaa siihe viärehe...
Kitkin sit taas näit mun piänemppii kukkapenkkei täsä samal. Se on kyl epätoivone tehtävä. Vaiks kui tiheest kasvaa näät kukat, ni silti siäl o välis jos mitäki ylimääräst. Eikä niist mun maaha laittamist anemoneist näy jälkeekää. Mahtaaks eres lähtee lainkkaa tänävuan kasvuhu. Nyy tää tyhjä multapaikka ikäänku huutaa jottai toist kesäkukkaa siihe kohtaa...
Ruahosipulii meil o mones paikkaa pihal. Kukkapenkis (erelline kuva), yrttipenkis (tää kuva) ja pellorreunaski (alempi kuva).
Kaik sopivaste yhtaikaa kukkimaski. Pitäs joku ottaa ja leikat ales, ja antaa kasvaa uurestas, ni niist sais oikeest ruuvallaittohonki jottai nyy, ku sain rikkaruahot siält väleist kitkettyy poijes.
Jos toisel pualel peltoo kasvaa ruahosipulii, ni toiselt pualelt löytyy sit näit kummitärin tuamii harjaneilikoit. Niis alkaa olemaa nuput jo, et varmaste näät ainaski kukkavaiheesee ehtivä täsä kesän aikan.
Ja hee, tätä mää miättisin, et josko jättäisisin kokonas laittamat, mut täsä o meijä pelto. Viime vuan siin kasvo kovaste ohrakkeit, mikkä sain aika näppäräste poijes paksuje hanskoje kans. Sainki sit kasvuhu jottai oikkee, mut tänävuan siin nähtävästi o kasvanu voikukkii, jottai noit hapsukasvei ja sellast liilaa köynnöstävää, mitä näkkee aika usseste perunapelloil ainaski. Tähä mun puutarhapuuska loppu. Sain kyl kottikärryt jo tähä pellov viärehe, mut ei täsäkohtaa voinu ku huakast...
Jätin kärryt siihe ja palasin sisäl, otin koirat ja lährin lenkil. Uut enerkiapuuskaa orotelles.
Kommentit