Se on sit ollu ihav vaa loikoilupäivä. Mitä nyy pikkase rikkaruahoi olin nyppimäs pellolt ja kukkapenkeist. Ne oikkee lähr röhöttymähä näist kosteist keleist. Sais kasvaa neki, mitä yritetää kasvattaa samal taval.
Laittelin Kissil uureltaval pompuloit ottal, josko sais eres pikkase pirettyy noit karvoi poijes silmilt. Aika epätoivost se kyl välil o. Mut noi silmät o nii kauniit, et niit kyl tuijottaa miälelläs.
Siin ku sit poseeras mul, ku kameran kans toist kiärtelin...
... alko aivastuttamaha. En tajunnukkaa siin kuvanottohetkel, mite vinoks koira ton kirsus voi saarakki. Sain napattuu just oikees kohtaa kuvan. Heh! Meijä "irtonenä".
Ja sikku kyllästyttii kuvailemissii ja poseerauksihi, köllährettii vaa kyljelles maate. Siin sitä sit vähä aikaa oltiinki.
Syätti päiväl makkarakeittoo, ni sit tein omam maan marjoist (varelmaa ja mustikkaa) piirakan.
Vaiks pakkasmarjoistki tulee hyvää piirakkaa, ni kui se o ain olevannas paljo paremppaa, ku laittaa tuareit marjoi?!
Syätti isoi palassii - mansikkakermavaahron kera. Nam - vaiks ite sanonki. Ei tarvinnu porukkaa kaffel pyytää monttaa kerttaa.
Meinas unohtuu, muttei unohtunukkaa: plikan touhuumat kaurakeksit. Tai ne kyl levisivä nii, et niist melkkest leippii tul. Mut nii hyvii, ettei kauaa kestäny, ku näät pitsiherkut ol paremmis poskis. Näit meil siis ol EILE (vähäse aikkaa). Yht herkutteluu taas...
Kommentit