Juu, ei eile paljo illal enää ollu puhtii kirjotel mittää minnekkää. Hyvä, ku sai jotenki selvää tekstist ruurul.

1251181559_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Noh, eihä mul oikeest mittää asiaa olekkaa, kunha vaa täytyy taas plokii täyttää ihme lurinoil. On tääki kumma. =oP

Kuva o pihan ainuust kukkivast ruusust. Seki o niim piäni meijä pihal, ettei sitä käytännös kukkaa eres huamaa. Iha jos viärel sattuu osumaa, ni sit voi ossuu silmihi. Tykkään kuitenki sitä kuvat ja ain nyppäsen kuihtuneet kukinnot poijes, ettei se ruppee niit siämenkiulukoit tekemää. Siihe loppuu kukkimine sit kokonas. Tänki ruusun kyl pit olla keltasev värine aikanas, ku se ostettii, mut punast o tullu. Kyllähä se punane kukka soppii punase torpam pihal, mut näkyväisemp olisis se keltane ollu (paitti voikukka-aikan).

1251182127_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tekemättömist töist ja painavast pallopääst (lääkityst säryst) hualimat käväsin eile päiväl pariinki otteesee vesikannun kans tual pihal, et kastelin noit uussii taimii, etteivä kuivuutehe kupsahra, ku vet ei ol tullu. Osa on kyl pelottavan lötkölläs, et toivottavaste virkkoovat viäl.

Ja ku ei ol tosiaankaa mittää asiaa, ni tul miälehe viäl, mite tää meijä plikan poikaystävä ain välil naureskelee kummastelle näit meijä kommenttei, mitä ollaa totuttu toisil heittämää. Sellast rakastettavaa pikkunaljailuu, iha hyväs henges. Nyy tulee esimerkiks miälee sellane, ku ostin täsä joku aik takaperi meil sellast kahre litran kolajuamaa, mikä ei ny sitä kaikkeist parhaimmast pääst ol, mut juatavaa kummiski. Poika sit kysy mult, et saaks tota kokispaskaa juar, mihi mää vastasi, et jos sää paskaa haluas juar. Poika ei ottanu milläskää, vaa häipy jääkaapil. Vävykokelas taas jäi naureskelemaa ittekseks moist sanavvaihtoo. Ja toine tapaus tul miälehe, ku joskus oikkee kiireisen aikan ei tullu oikkee ruaka-aikoi nouratettuu ja kotimatkal (jostai kokouksest taisin tulla, tai sit asiakaskäynnilt, em muist) käväsiv vaa hakemas kaupast sellaset piänet mikropitsat kaikil, et saa vähä maaruhu täytet, enne ruuvallaittoo. Poika kysys taas, et saaks näät nyssit syär, mihi mää, et syäkkää ne nyt tai sit heti. Plikka ja poikaha alkova het omii pussukoitas aukoomaha, ku vävykäs jäi viäl nautiskelemaha tätä sanailuu. Mut ehtihä hänki sit ryhmihi mukkaa, ettei jääny näppejäs vaa nualemaha. =o)

Mut ei aut. Töitäki tarvittisis tehrä, juu. Enerkist tiistait kaikil!