Eile oliki just sopivaine keli ulkon puuhailul. Aurinko paistel välil, muttei kokoo aikaa, ol t-paitalämmint eikä satanu. Tällassii päivii ku olisis kesäl ollu, ni olis pystyny pihal puuhaamaa kukkienki kans vaiks mitä. Emmää yksinkertasest helteel vaa toimi (ja se helle mun kohral tosiaa alkaa het, ku mittari menee yli 20 asteen).
Mahtiaamiaisej jälkkee (mist o lissää erellises kirjotukses) pit pittää piän vattanlasketustauko ja sit lährin maalauspuuhihi taas. Täst lährettii, pohjamaalatut valkoset laurat maalipintaa orottamas.
Ja tähäs saak pääsin sit. Täsä oliva noi kulmalaurakki valmiin olemas, vaiks niistäki viäl se valkone päälimaalipinta puuttuu kyl. Täst puuttuu vähä listoi viäl, et saa tasapainosemma näköseks noit valkossii osii sikku niit ruvetaa maalaamaha.
Tää toine pual jäi maalaamati, ku ei löytynykkää sopivaissii ruusupiikkie kestävii hanskoi, et olisis saanu tota puskaa tost tiält napsittuu poijes. Toi juhannusruusu ku kasvaa ku rikkaruaho (nokkosten kera), et vaiks meki ollaa sitä vähäv välii ales ajettu, ni jättimäisen puskan vaa siin koreilee. Et vaiks taas nypittäis näät terassinreunat poijes, ni koht se taas yht upeen siin o, takuuvarmaste.
Terassin sisäosamaalii o sevverti vähä, et me orotetaa ny, et saataisis mahrollisimma mont rappust tehtyy valmiiks, ni sais kaikkie sisäosat maalat yhrel kerral. Se maali ku kuivuu ain enempi ja enempi, ku sitä purkkii aukoo.
Samal, ku mää maalailin etupihal, isäntä laittel takaterassin puuttuvaa tukipilarii valmiiks. Täsä ny ov vast antura ja alku laitettu, ku toi kulmakuappa täytyy saar kans valmiiks; eristeet ja sora pääl. Et saa sen kuapam poijes. Siv vast voiraa taata, et pilari oikeest myäs pyssyy paikallas. Saa nyssit viäl toi väliaikane puutuki olla paikallas siin ohes koko aja. Täj jälkkee sitä voi jo sit rakentaa kairet valmiiks ja ne puuttuvat rappuset tähänki pualee.
Niim paljo menttii eres takasi sisäl ja ulos ja sisäl taas, et koirat ei sit lopult enää jaksanu tul kattomaha, et kuka tulee, mitä saa (tai ei saa) ja mitä tapahtuu.
Susuki ol alkuus melkose tarkkan, mut eihä sitä jaksanu kauaa tääkä neitone. Ulkon ol sutinaa, kolinaa, koputust, kuapsuntaa ja menttii eres takasi taka- ja etupihav välii.
Syätti isännän grillaamii broiskui. Nams! Saas muute nährä, mite kaua meijä pihal tää "väliaikane" juhannusgrilli oikkee onkaa... Hih! Pikkane, mut näppärä, tuntuu oleva - ainaski ku o taito hyppysis.
Illal siv viäl kattottii joku ufojuttu telkast ja se ol sellast nii luettelomaist kerrontaa, et isäntähä nukahti kesken kaike ja sej jälkkee menttiinki kaik kuarsaamaha omie peittoje alle. Ei kauaa tarvinnu unt houkutel, mää ainaski nukkusi tosi sikeest.
Mut misä mää oonkaa mahtanu yäl käyrä, ku aamul ol pari piikkii kantapääs? En tajuu! Illal en ainaskaa viäl huamannu mittää, mut hitsit, et "nippas", ku lährin aamul kävelemähä. Eka piikki löyty hyvi ja noppeest, et sain sem poijes, mut toine ol sellane näkymättömämp, mikä tuntu, muttei näkyny. Auts! Aikan sen kans äherrettyäni sit joko sain piikim poijes tai katkastuu sillee, ettei se enää astues tunnu. Kaikkee sitä.
Kommentit