Naureskelin täsä, et o tullu täsä pikkuhiljaa tehtyy joulusiivoustki tällee iha huamaamat, ku tän syksyn hajuhaittoje takii ollaa käyty ny kuisti, eteine, veski, hella, kaapistot, tasot, jääkaappi, pakastin, roskiskaappi ja mitä liä viäl, läpitte, et saarais kii, mist se haju oikkee tulee. Välil tuntuu, et se o poijes muutamii päiviiki ja sikku just aattelee, et nysseo menneen talven lumii, ni se tuleeki takasi. Ja ain sellane happame maironsekane haju,  niinku vauvan pulautus tai maito-oksennus. Sellane äitelä, öklö. Pelkään, et mitä mahtaa olla eres, ku vihrosta toho muurimpurkuhu ryhrytää ja jourutaa repimää sekä seinät et lattiat auk. Jostai syvemmält sen hajuv vaa on tultava, ku kaik muut paikat ojjo käyty läpitte ja pesty. No, se o sit sen ajam murhe, se.

Iha järkyste o taas tänäpe puhelimet soinu. Nii lanka- ku kännykkäki, osaks yht aikaaki. Ota osaa hyväntekeväisyytehe, tukekaa ny tätä, tilakkaa, ostakaa. Saatte hyväm miälen. Osa kauppaa enste, et lasku tulee puhelinlaskum mukan ja ku sanon, etten osta, ni sit yrittävä, et voivat he yrityksellekki laskun laittaa, ni saa verotukses vähentää. Höh! Ei kiitos! Osa o nii innostuksissas, etteivät meinaa malttaa eres antaa tilaa sannoo mittää ite. Eivä tee syventävii kysymyksii, eiväkkä yritä mittää välisuastumuksiikaa saar. Suaraa vaa asiaha ja sitä sit riittää, ja riittää ja riittää... Huh-huijaa!

pipo-2.jpg

Myssykkä tul laitettuu vähä aikaa sit ettippäi ja nyy se o menny peril. Ev viittiny laittaa kuvaa enne. Tää o aika jännää lankaa, sellast pikkase kiiltävää, ku se o nii sileet.

pipo2-3.jpg

Pikkase värii, ettei iha yht valkost ol, ni soppii monellaise vaatetuksen kans.

Iltapäivälenkilt kottitulles ol tosa museotiäv viäres sellane iso oranssivvärine kissa. Sellane karvine. Se istu märjäl lehtimattol ja ol surkeen näköne. Ei se meist tuntunu paljoo välittävä, eikä meijä plutunakaa siit. Vähä vilkas, sillee hittaaste päät kääntäe, ja sit taas tuijotti jonnekki kaukasuutehe. Tul sellane olo, et olikoha se oikkee kunnos. Mää vein koirat sisäl - siihe men kyl pikkase aikkaa, ku taas ol sit tassuje ja turkkie kuivatukset eres, ku maa om märkkää, mut otin sit kissannamei vähä mukkaa ja miätin, et jos tää viaras kisu o kippee, ni täytyy ottaa kissa kuistil lämpimähä ja kuivaha ja sit hakkee kissoje kuljetuskoppi, et sen saa viättyy lääkäril. Menin kissan luakke eri kaut, eli täält meijä piham pualelt, ettei tarvis rämpii tual mettän pusikois, enkä meinannu sitä sit ekaks nähräkkää. Mut löytyhä se sit. Oranssi ruppee olemaa tähä aikaa jo vähä huano suajaväri, ku lehret alkava maas olemaha jo iha mustii. No, kissa taas kääns pääs hittaaste munhu päi, ku kuljin kohti. Korvat men pikkase luimuhu. Sit mää oti namii kättee ja menin kyykkyhy, et jos kissal olisis nälkä ollu. Pikkase läht nenu heiluskelemaha, et hajuaisti ainaski toimi. Ja ku lähri varovaste kulkemaa matalan toist kohti, ni kissa sai hurjan spurtin jokivarttee. Kauniiste kulki - ja voimal. Ei ollu kaulas pantaa kyl, mut silmäkki näyttivä iha siisteilt näi äkkiseltäs nähtyn. Tais pittää vaa paikkaa, ja luattaa näkymättömyytehes (mikä siis ei toiminu), ku koirie kans nii likelt ohitte mentii. Et ei tarvinnu minnekkää lääkäril viaraan kissan kans mennä. Huh!

kuusikko.jpg

Sattuva sit kaik tassuttelijakki nii likekkäi, et sain mahtumaha yhtee kuvaha. Tää on kyl näitte kuure kans aika harvinaist herkkuu.