Mikäs sem mukavemppaa, ku viättää päivää perheen keske, ilma mittää pakollissii menoi tai tekemissii. Ei tarvi tuijotel kelloo ja saa ollav vaa. Välil ku o hurjii kiiruit sinne ja tänne ja muistamissii siit ja täst, ni näät kiireettömät päivät ovak kyl valla ihanii!

kissi_vasy1.jpg

Kissiki o samaa miält. Maates mun tyynym pääl.

kissi_vasy2.jpg

"Ai, mitä munst?" Silmät liikkuva, vaikkei muute karvakkaa heilahra.

kissi_vasy3.jpg

Mut eihä se kamera ny nii miälenkiintone ollu, et sitä jaksais kauemmi tuijotel.

kissi_vasy4.jpg

Ja varsinkaa, ku o väsynykki.

Just ku koirat ehtivä unohtamaha sen eilisillan pelästyksen, ni tänäpe aamuste sit kokiva toisen. No, täl kerttaa täytyy myäntää, et mullaki pomppas syrän kurkkuhu enste. Kuljettii museotiät ekaks Rauman suuntaha ja käännyttii sit takasi keskustan suuntaha. Kissi ol ilma remmii, ni ei menty tiäl. Ku sit oltii yhres mutkakohras, pompsaht ettee miäs ihanku tyhjäst. Kadi rämäht hurjaha haukkuhu, niska- ja selkäkarvat pörrölläs, Mimi väist vähä ja siirty sit niim pitkäl, ku remmi anto myäre miäst kohti, haukkue kans. Kissi haukku muv viäres ja Kössi köpöttel vähäm matkam pääs fleksi löysän, ku ihmetelle moist möykkäämist. Viaras ol Kyöstil ku ilmaa. Sain sit Kadin hiljaseks ja sit hiljentyvä Mimi ja Kissiki. Miäs sit alko puhumaha, et häne ol "pakko" jäär kattomaha, mite mää hantlaan neljä koiraa, ku o kuullu, et mää kuljen niitte kaikkie kans. Ja sit hää meinas, et "mut säähä oot unohtanu jottai". Mää ihmettelemähä, et mitä nii? Aattelin, et oonks kulkenu toistem mail tai jottai, mut hää sit nauraht, et valkoselt koiralt puuttuu remmi kokonas. Ja sikku hää men kyykkyhy, ni Kissihä ol siäl kaveeraamas het ja koht siin ol sit Kössi ja Mimiki. Pirin sevverti tiukal narui, etteivä päässy hyppimähä, ku nääthä tykkäävä ihmisist iha valla hurjaste ja siin tohinas pikkuset koirat pyrkivä pääst ylöspäi. Kadii em päästäny samaan porukkaha, ku vast sitte ku näät toiset jo menivä menojas taas. Miäs ihmettel, et mite mää muistan näitte kaikkie nimet ja mite hän o ollu jo yhre ajokoiran kans helisemäs, ku se veti ku höyryveturi koko ikäs. Ei vois kuvitellakkaa, et olisis neljää koiraa hantlannu yhtaikaa lenkeil ja sen sellast. Vähä tul sellane olo taas, et kyläl kaik tunteva meijät ja tiätävä meijä asiat, mut mee ei tunnet kettää eikä kenenkää asioit. Ei siis aavistustakaa, kuka tää miäs oikkee ol. Hää kulki Raumantiän suuntaha sikku me jatkettii keskustan suuntaha. Ja siält sit taas sillaj jälkkee käännyttii takasippäi.

Noh, ruaka ainaki tuntu koiril moise kokemuksej jälkkee maistuva oikkee vaa kunnol. Heh! Ja vähä ajam pääst lährinki kauppareissul. Ostin Kössil uure kaulapannan, vanha o vähä liija iso ja se pulpahtelee välil pään yli, mukku se panta o nii kappia, ni siihe ei oikkee uskal itte ees uut reikää yrittää tehrä. Nyy o reippaaste pikkasemp ja tukevamp panta sit. Ruakakaupaski käyttii ja ostettii kakkuainekset, ku plikka lupas kyhät isälles synttärikakun. Se täytyy kyl tehrä vast huame, ku ei saa jääkaappihi mahtumaha.

Isäntä ol pojan kans laittanut prasun pihal silvälil, ku mä olin plikan kans kaupas. Hyvi o autotallist näit Kiinan muuttolaatikoit sit hävinny, vaiks viäläki jäi jottai poltettavaa kyl. Tul pimeet nii äkkii, ettei ruvettu siin lissää laittamaa. Ei ny mittää hurjan kuivaa ol, vaiks pikkupakkane onki ollu, mut noit meijä pihan kuivat heinät voiva valvomat syttyy - tai ainaki haluttii varmistaa ETTEI ne syty. Jatketaa sit valosal taas.

solmu.jpg

Jottai uut alotin sit kans. Miättisin kovaste, et olisiks taas pipo, hanska, sukka vuaros, mut huivihi päärysin kummiski. Paksust lankast. Kattotaa, mitä tulemam pittää.