Saatii meki sit vähä lissää sitä lunt täsä. Kuulostelttii vaa, ku kaikkial muuval tuntuu oleva, ja paljo, ni meil ol sellane milli. Noh, ti-ke välisen yän sit sato sellane joku neljä-viis senttii. Et iha pääsin kolaamahanki pihaa eile. Hih! On kyl sellast höttölunt, ettei tarvi ku pikkane suajakeli, ni tää sulaa silmis. Sevverti ol pilvii, et toivottii vähä lissääki tulevaks, mut ei sit tullu. Valkost kummiski o, mist oon TOSI tyytyväine!

Mitäs täsä kaikkee pikkupuuhaa onkaa ollu; vihroste sain aikaseks vaihtaa vuasikalenterii. Eli siirtää täst vuarest synttäritiarot seuraavaha (muute mää unohtaisisi varmaste pualet, ku mikkää asia ei tunnu nykyää pysyvä pääs) ja sit sain laitettuu jo ens vuarel sovittui juttui kans oikkiaam paikaha. Vuas ei ol viäl vaihtunukkaa, ja alkaa kalenteri jo olla täyn parin ekan kuukaure osalt. Nii se vaa menee.

Saunanki saim pestyy ja puunattuu. Ja ku halusin jottai tunnelmavalastust, ni keksinki siirtää ton ulkon olleen pukin tänne. Lämpökynttilöit käyttäes pitäs kestää, ku se sulaa palaes muutenki. Jouluvalmist täälläki siis.

Ja sit mul uus tuaksututtavuus täst kissanhiakkaperheest, mitä meil käytetää. Laventeli. Ei se ehkä iha joulune tuaksu ol, mut on se vähä eri kuitenki ku normaaliste - ja ain paremp ku ne kissoje jätökset! =o) Nyy o sit tuaksutettu tän ansiost meijä puku-/korinhoito-/krääsähuanekki.

Pit siirtää joulukalenteri poijes joulutervehrysovest, ettei menny kortit liija ales. Kivan näköst o - kiitos kaikil meit muistaneil! Näät kortit koristava täsä pitkäl ens vuattee!

Lumi hoiti lopun kuusenkoristelustki. Tällasest ei olis sisäkuusen kans toivookaa. Ainoostas miätin, et mite noihi lyhtyihi saisis uuret kynttilät palamaha ilma, et jättää kamalat jalajjäljet viäree... =o) Positiivine onkelma seki kyl, ettev valita.

Postis ollaa viarailtu ahkeraste ja kaupaskäyntei täsä o usseempiiki, ku täytyy täsä tarkkaha miättii, mite saa kaik kamat säilytettyy. Normiviikko-ostoksil osa ku o ns. kuivatavaraa, ni ei tartte kaikkii mahruttaa viileesee, mut nyy tuntuu, et kaik jouluset ruuvat pitäs saar jääkaappihi. Mut jotenki se o ain onnistunu. Kylmälaukku kyl tarvitaa vähäks aikkaa avuks.

Päätettii tosa käyr yhten joululahjan kattomas tää paljopuhuttu ja -mainostettu Avatar 3D. Me varattii paikat pari päivää aikasemmi ja päivää aikasemmi isäntä kävi lunastamas liput, ettei tarvinnu sit sen takii aikasemmi lähtee liikkeel, ni saatii koirie lenkit hoirettuu suht normaalihi aikaha - ja normaalipitusen. Oltii jo mont kerttaa käyty läpi, et meijä täytyy lähtee sit siin enne neljää, ku filmi alkaa viirelt, mut vaiks mitä tekkee, ni meijä lähtemiset tuntuu sujuva sitä samaa raivostuttavaa linjaa. JOKU o mattimyähäsen AINA. Jollei isäntä, ni sit plikka ja jollei plikka ni sit poika. Noh, täl kerttaa sit oltii etukättee sanottu, millo lähretää ja mä viäl siin pualej jälkkee muistuttelin kaikkii henkilökohtaseste, et KOHT o lähtöaika, kannattaa valmistautuu. Simmee istuttii autos kymment vail neljä kaikki muut PAITTI poika. Ovi lukos ja kaik muute kunnos. Ärrin-murrin! SOITIN sit auton etupenkilt pojal, et misäs oot, ku sanottii, et ENNE neljää lähretää. "Mitä!? KUKAAN ei mul sanonu mittää!" tul vastaukseks. Jumatsukka sentäs! Mitä se valmistautumine sit ol, mihi ol oikeest vähintäs vartti aikaa. Siin ajas olis saanu jo vaiks minkälaise ohjelman ja koneen kii, käyr hampaat pesemäs ja hätäseste vaik suihkuski. Mut ei. Sit orotettii viäl viis minuuttii, et poika lopult suvaitti tulla mukkaa.

Isäntä läht ajamaha Turkuhumpäi ja mää olin tiätty motkoti-motkoti ja plikka naureskel takapenkil, et "Äiti, sää kuullostat iha mummilt!" Jee! Kiva tiätää! =oP Sit vähäm matkam pääst mää tippusinki jo kärryilt, et kuka jutteli mistäki, ku kaik puhu toistes päälle ja asiaa ol iha hurjaste. Isäntä puhis, ku joka valoihi jouruttii pysähtymähä ja viihreest aallost ei ollu tiatookaa, vaiks kui ajo nopeusrajotustem mukaseste - semmää huamasi ja tajusin. Pääryttii ajamaha auto Louhen parkkilualaha, ku vihreet näytti ja taas hurja papupata-meininki, ku siin enne Louheen sisälmenoo o tasa-arvone risteys, eli oikkialt tulevat ova etuajo-oikeutettui ja taas tul motkotuksii takapenkilt, kui jokkut vaa oikkialt noi ryykäävä ettee ja siit mää sit, et kuin nii, ku ne ajo just niinku kuuluuki. Röyhkeet, kuulemma. Heh! Ja sit isäntä ajo liija kovi rampist ales ja sit ol vääri, ku men alimmal tasol plikam miälest, ku olisis halunnu hissireissuu lyhkäsemmäks ja sit me muut oltais jääty Yliopistonkarul, mut isäntä ajo Mehiläise sisäämmenov viärel, ku laski, et sil sais askeleit vähä vähemmäks. Poika meinas, et just noi ei saisisis ajatel ja mää harmittelin, etten sit nähny niit Turun kävelykarun jouluvaloi. Noh, päästii teatteril.

Sittehä alko seuraava esitys, ku miätittii kuka ottaa mitä ja kuip paljo. Isäntä meinas jossaikohti, et täytyy vähä kattoo, et käret riittää ja poika laski, et käsii ov vaiks kuip paljo ja otetaa jalkoi lisäks, jos käret loppuva ja sen sellast. Saatii kummastuneit katseit jo ympärilt, ku ei ollu mittää hiljast tää meijä miättimine ja tairettii muutenki olla aika kummalline poppoo: isännäl fiksut suarat housut ja musta takki, hyvä ettei kravattii, mul lökärit ja koiralenkkikenkät (ainuut mis ei ollu narut poikki) sekä arkine fleesetakki, plikka poikaystäväs kans huapatakit pääl ja hatut pääs, pojal valkoharmaat maastokuvioirut taskuhousut, maiharit jalas ja musta nahkatakki, pitkä musta tukkas valtomenaa. Mää se kaikkein lyhin ja poika se kaikkein pisin. Saatii lopult kassal erinäine kasa namipussei, juatskii ja tilattii lisäks poppareit ja hotrottei ja pillikolaa. Ja niihä se sit käret jäi kummiski vähihi. Heitin osan nameist kasseihi, poika lykkäs osan housun taskuihis ja silti ol vaikeuksii saar kaik kannettuu mukan. Ja sit tiätty tul osal porukkaa kiire käyr viäl veskiski ennenku se melkkest kolmen tunni elokuva alkaa. Juu, ei tullu otettuu kuvii, ei. En uskaltanu eres ajatel siinkohtaa enää laukun avaamist. Onneks ol liput tullu otettuu esil aikasemmi.

Siin sit valmistauruttii klasie kans elokuvan orotteluhu. Eikä ollu tosiaankaa mittää ryysist salis. Iha hurjam paljo tyhjää. Ei oikkee tiäretty, misä vaihees klasit kuuluisis laittaa päähä ja ne ol niim painavat, ettei tykänny pittää muutev vaa. Mul ku o klasit omast takkaaki, ni pit laittaa näät siihe omie ettee ja se tarkotti sit, et näät omat klasit ol nii lähel silmii, et räpyttäes ripset osuva linssihi. Siihenki kummaste kyl sit elokuvan aikan tottu, ettei lopult enää huamannukkaa.

Klasit oliva muute fiinit! =oD

Ja elokuva ol TOSI ihana! Hyvinki voisisi kuvitel meneväni kattomaha sen uurestaski. Nii syränt sykähryttävii kohtii ol, et olin kuulemma puristanu isännä kät välil nii kovi, et hänel ol käret puutunu ja ruvennu pistelemähä sikku taas olin hellittäny. Hups! Ja ens kerral otan kyl kasan nenäliinoi mukkaa. Miksen tajunnu, vaiks ain pillitän kaikkee muutenki? Nyy sit kyyneleet valuva vaa poskii pitki. Jos olisisi koton kattonu, ni olisisiv varmaste oikkee isoste parkunu - tual teatteris ei oikkee kehrannu. Vaiks kyl siält iha sellasii sponttaanei kommenttei välil ympärilt kuulus - ja niiskutteluu - et tarina vei kyl mukanas. Tykkäsin! Ja tykkäs muutki - miähetki!

Kotimatkal käytti siv viäl kaupas, kinkku viime hetken ostoksen ja päätettii sit ostaa kans lissää glögii ja yks konvehtirasia, et ov vähä suklaat, jollei kummiskaa satu paketeist tulemaha. Joskus om meinaa niinki sattunu. No, ei ollu tiivisteglögii, ku vaa niit valmiit juamii, mitä tarttee kattilas lämmittää. Mää en tykkää vet kantaa kaupast kottii, ku sen voi ottaa hanast ja keittää verenkeittimeski ja saa hyvää joulujuamaa. Ja kaiken kukkuraks koko kaupas ei ollu ku Fazerin piän kohvehtirasia triplapakkaukses myytävän, et mitä pakkomyyntii?! Me ei sit ostettu glögii eikä suklaat. Selvitää me ilma niitäki, jos niikses o. Ja kyl me taas kaupaski sit eksyskeltii toisist, ku toine läht kärryn kans hakemaa jottai ja toine jäi ettimää jottai ja sit ol syli täyn toisel, ku kärryt ova jossai ja tiätty sit men aikaa siihe toise ettimisehe kans, et sai sylii tyhjäks. Noh, ei sekää mittää uut meil. Ei ollu mittää ryysist illal enää kaupaskaa, mut näytti silt, et ei ollu pahemmi mittää kausituatteitakaa. Onneks kinkku sentäs löyty!

Ja vaiks kui oltii miätitty systeemit, ni koton sai laittaa kyl kaik tunkutairot käyttöhö, et saatii kamppeet sinne, minne kuuluski. Pojat alottiva pelaamaha jottai örkkipeliäs taas ja sitä pelaamist jatku sit aamukahreksahas saakka. Isäntä laitto kinkun uunihi illal ja mä kaarusin sänkyhy. Heräsim mää pari kerttaa yäl, et valot ol alakerras pääl ja pojil peli viäl menos, mut nukahrin uurestas hyvinki.

Kissii ja Mimii saattii aamul orotel, et tulisisiva kopeistas ulos. Muut oliki jo ylhääl, vaikkei mikkää kiirus näyttäny ulos oleva kummiskaa. Ain ku menin alakerttaa, ni koiril ol kiire kyl, mut keittiöö, ku siält tul NII ihana kinkun tuaksu. Voi että! Asiat tärkeysjärjestyksehe, nih!

 

Riisipuuroo ja luumikiisselii syättii aamiaiseks. Soppaa pit tehrä, mut mul menee ain näät nii, et ku haluun lötkömppää, tulee kiinteemppää ja jos haluun kiisselii, tulee soosii. Mut iha hyvält maistu kummiski. Mantelii ei meil ol tapan puuroho laittaa, et sitä ei tarvi pelät (koulus joskus mul men hampaast paikka, ku varomattomaste purasin). Mut täst se o aattopäivä lähteny käyntihi! Joululaulut raikava taustal, ulkon pikkupakkane, eikä kiirus minnekkää! Nautitaa!