Koko eilise päivä tul sillee ripotelle uut lunt. Nii, ettei sitä käytännös paljoo eres huamannukkaa - ja pit mont piremppää taukooki, ettei satanu yhtää. Pikkupakkasel pit kelin, ettei loskaa tullu, mikä ol oikkee kiva. Vaiks se jotenki kuiteski tuntu Kissin turkkihi tarttuva, seki lumi. Tassui ja rintakarvoi o tarvinnu huilutel lämpimäl vedel, et o saanu lumipaakut poijes lenkkiej jälkkee. Mun syrän ku ei anna myäte sille, et laumast yks erotettais kuistil kuivumaha (mitä mul o ehrotettu) - rankaistusha se koiram miälest o. Ei se ol koirav vika, et kelit o mitä o.

kuisti.jpg

Kuistist puheenolle, mää huamasi eile olevani kuisti ovev viäres kurkkimas tätä uut kynttilälyhtyy usseempaaki kerttaa. Se ov vaa nii kaunis. Ei siis yhtää karuta, et se tul ostettuu, vaiks sen hinnal tiätty olisisi voinu ostel mont kynttilääki.

huivi1-4.jpg

Sain taas valmiiks yhre joululahjan. Väri näyttää täsä mum miälest pinkimmält, ku mitä se oikeest o. Tää o sellane kiiltävä lila.

huivi2-5.jpg

Sellast jännää lankaa, misä o ohkasemppii ja paksumppii kohtii, suarii ja kiärteisii kohtii. Siit tul huvim pinta salomonisolmuis viäläki eläväisemmäks. Seki lanka sit men ja loppu. Mut muit lankoi riittää viäl. =o) Muutamii joululahjoi ov viäl alottamatiki, et kiiruuks pistää, mut sit hätäpäissäni sanon joulutoivotuste ohes, et "oivoi", ja toimitan lahjam myähemmi.

Illal mua närästi niimpal, ku menim piffie pääl innostumaha laittamaa valkosipulivoit - "vähä" liikkaa. Antoha se piffil erikoishyväm maun, mut vitsit, et niit valkosipuliröyhyi sai sit siättää - ja poltet ruakatorves. Kääks! Huamasi, ettei meil ollu enää sitä närästyslääket, taitaa olla isännä matkalaukuis jossai, tai peräti jo käytetty, mut samariinii löyty. Se autto ain vaa hetkellisest - ja sit sai juast vessas. Men ilta myähäseks - reippaaste täm päiväm pualel ja silti hyärisi ja pyärisi petil ennenku oikeest sain unempääst kii. Susuki tul totuttuu tapaas muv viakkuu, ku pääsin peito al, mut eipä hääkä kauaa jaksanu sitä mun pyärinää seurat, ku siirty Kössin rinkulaha, mis sai rauhas nukkuu. Öh! Ei ollu eka kerta - eikä varmaa viiminenkää.

Pikkase ol lunt yä aikan satanu, muttei kolattavaks ast. Hurja tuulevviima kävi ja unenki läpitte kuulin, ku peltikatto kolis.

Illal oltii poltettu takkaa sillee ajois, et saatii pelti kii enne nukkumaammenoo ja se ol pikkase lämmiv viäl aamul, ku isäntä pist uut roihuu päivää vastaanottamaha. Nykku se saa taas päivän olla patterin, illal laitetaa uus pesälline enne yät, ni pysyy tasane lämpö torpas koko aja, eikä patterit puuhki täysil.

mustis_nukkuu.jpg

Ku nousin ylös aamul, Susu nous mun kans. Ol jossaivälis yät sit kummiski taas kömpiny viärel ja ku heräsin löyty lämmin hyrräkerä peiton alt. Mustis taas ol nukkunu jossai muual ja siirty sänkyl, ku tul "tarpeeks" tilaa. Ja sinne jäi päiväpeitonki alle jokuseks aikkaa, ennenku tajus, et jos liija pitkään siäl nukkuu, jää ilma aamupalaa. Hih!

Aamulenkki tehtii yhrestoist pakkasastees ja tuules. Ehrisi Mimil laittamaha tassurasvaa eilise päivä ja kerra tänä aamun, ni näytti hyvi tarkeneva. Mentii mettäs, et päästii vähä viimalt suajaha. Kaikil tassuttajil näytti kyl oleva kovi kiirus kotti, et vaikkei ny iha viäl jääryttykkää, ni lämpöö kaipasiva jo - ja ruakkaa, tiätty.