Herättii eile vähä myähäs. Jotenki unet vaa maistova makosilt. Puhelin soi pual kymmenelt ja siihe sit havahruttii. Men kaik valmistelut sit päivää varte vähä pikaversiol. Heitin torttutaikinalevyt sulamaha, laiti kaffet tippumaha ja pörhälsin lenkil koirie kans. Lenkij jälkkee koirat sisäl, ja jatkoin vähäse pihal, ku lunt ol taas tullu yän aikan sellaset kymmenise senttii. Ku kenkät ol iha läpimärjät, pit luavuttaa ja isäntä jatko sit loppuhu. Ruaka tassuttajil ja join itte siin samal kaffekuppose. Kössin syämine ku ain kestää, ku tarttee olla tarkkan, ettei kiäli jää hampaitte välihi. Sit suihkuhu ja sej jälkkee tortut uunihi.

Tähtii luumul...

... ja mansikkamarmelaadil. Vähäse valinnav varaa viarail, jos alkaa näät luumut jo tulla korvistki ulos.

Siinvaihees kello oliki jo niim paljo, et lährettii ajelemaha Paattissii kohti. Upeet talviset maisemat matkal. Nousiaisist Vahrol saak ol tiä tuplalevyne, ku aurausauto ol vetäny nii leveeste ja Vahrolt Paattisil ei sit ollukkaa aurattu viäl lainkkaa. Siäl sai mennäkki kiäl keskel suut. Mut hyvi peril sit päästii. Katteltii vanhoi valokuvii...

... syättii ...

... kaikkee herkkuu ja kaffetelttiinki pääl. Kiitokset sinne hianoist tarjoiluist! Vattat pullollaa lährettii sit kotimatkal. Ja täl viarailun aikan sit ol vihroste aurattu toi Paattiste ja Vahrov väline osuuski.

Koton sit vaihrov vaattei ja lähri piänel lenkil koirie kans. Saivakki hätäs hoirettuu ennenku veli tul vaimos ja Nella-koiras kans kylähä. Kadi o koht ollu meil jo vuare, eikä näät ol Nellaa viäl nähny. Pihal intoiliva enste. Et Mimi, Kissi ja Kössi oliva riamuissas, ku Nella tul. Kadin piri vähä aikkaa syrjemmäs. Sit pääsivä kuanokosketuksehe ja het molemmat rähähtivä, vaiks hännät kyl heiluva. Päästin Kissin vapaaks, ni mul ol yks naru vähemmä ja pyöriskelttii siin ympäris. Kadi ja Nellukka vaa pakkasiva mekkalaks laittamaa, jos liija lähel toisias tuliva. Sit välil syättii lunt tiän vastakkaisilt pualilt ja kyräiltii toisii sillee vaivihkaa. Ja tiätty otettii jokane tilaisuus, mis pääs toise peppuu haistelemaha, kiitollisen vastaha. Vein piänemmät koirat sisäl, ja tehtii piän lenkki tiäv viäres. Kadi ens eres ja me takan. Kadi olisis siin vaihees jo ollu iha valmis riahuleikkeihi, mut eihä siin tiäv viäres olis mahrollisuuttakaa. Sit takasi tultii Nella eres ja Kadi takan - ja välil sit ain lähennyttii ja oltii rinnakkaiki. Nella vähä väistel, mut mittää rähinöit ei sit enää tullu.

Sisäl men veljem porukka enste (ettei Kadil tul mittää pualustushalui) ja me sit peräs. Nellukka iha selväste etti meijä kissoi, ku sisäl päästii, et olisis ollu menos kovaste yläkerttaha, mut veli ei päästäny. Ku glögitelttii, Kadi ol meijä tualie takan makkaamas ja veli pit Nellukkaa remmis. Näät kolme men misä menivä - ussemmite kyl pöyrä al toivomas "tippumuksii".

Ku siirryttii olkkarii, Nella ol viäl remmis, kunnes laiti tualeist esteen rappuje ettee. Nellaha olisis heti ollu sinne menos ja ku huamas, ettei pääse, ni men sit taas istuksimaha samaam paikkaha, misä ol remminki kans.

Kadi ja Nellukka ain salamite toisias tuijotteliva, mut kumpiki kääns ain päätäs poijes het, jos huamas toisen kattova takasi. "Emmää sua kattonu!" Kavereiks ei voi viäl sannoo, mut kyl näät toimehe tuleva sentäs. Pit varmuureks seurat ny tarkemmi, mut ku vähä ussemmi näkisisivä, ni taatuste kavereiks tulisisiva.

Nella ol kyl sen olone, et lauma ei ol viäl kasas, ja ihmettel, ku me ihmiset ei sitä tajuttu. Kissat, kissat, kissat?! Kummastakaa ei näkyny viiksev vihaustakaa koko viaraitte meiloloaikan.

Poikaki sit sai flunssan. Yskii ja niiskuttelee ja taitaa olla pikkase kuumetki. Valmiiks möree ääni o entist möreempi. Ei silti nii kippiä ol, et raaskis peito al pyssyy, vaa tiatokonepelit vetävä pualees kovaste. Ehtiihä täsä viäl toipumaha ennen uutvuat - jollei me muut sit olla kipein. Toivottavaste ei.