Niihä se humpsahti menemähä eilinenki, et jourusi täsä istuksimaha vähäse aikkaaki, ku palauttelim miälee, et tapahtuks eile yhtää mittää. Et niinku nukkusinks mää koko päivän aamust ilttaha. No, en. Tiättykää. Töit en kyl tehny, siis sitä, mist sitä rahaaki taloho tulee, mut kyl mää sit jottai muut keksisisi.

Huamasin tosa aamupäiväl, ku pelasin feissarim pelei, et kaik näät tassuttelijat siihe oliva taas ympäril tullu. Vaivihkaa sit yritin kuvaa ottaa, ku monest just siinkohtaa sit joku pomppaa kuvast poijes. Kameran säärökki oliva iha piäles, mut en uskaltanu ruvet niitäkää vaihtamaa täsäkohtaa. Enste istualtaa tualilt.

Simmää siirtysi huaneen nurkkaha, poja oven ettee. Kaik viäl paikoillas, mut ol jo sellasii katseit, et koht lähretää...

Pääsin sit kuitenski viäl sänkynki suuntaseste yhre otokse nappaamaha. Simmää aattelin, et josko vähä säärettäis kameraa, ku nää näyttävä nii hyvi pysyvä paikoillas...

Sit oliki jo pualet porukast eri paikas, mut kaik yhres koos kummiski. Näät kuvat o otettu tol meijä uurel halpiskameral, ja monet kuvat näyttävä silt, niinku ne olisisi otettu kännykäl. Ja kuvii piänennettäes jotenki tekee tollassii valkossii pisteit sinne tänne. Rikkoo siis kuvaa. Kummalline. Mut emmää anna niitte haitat. Pääasia, et saa tilanteet talttee. =oD

Sukkaaki kutosin ja siällähä se Mimi sit het mun seljän takan ol. Löys hyväm paika ittelles - poika nappas näät kolme Mimi-kuvaa.

Älkääs häirikkö, mää nukun!

... tai sit en sittekkää. Mut nii väsynee näköne ossaa olla, että! Lutune!

Mittää kylmä ollu, mut polttelin takkaa - kostee keli kummiski. Ja ain se lisäpatteri o hyväks. Noit joululahjapapereit poltellaa viäl pitkän aikaa, ku niist tulee tuhkaa iha hurjaste. Ei voi yhtee pesällisee monttaakaa laittaa kerrallas. Mut kyllähä ne siit vähenevä, pikkuhiljaa.

Kevään eka siämenluetteloki tupsahtihe postilaatikkoho het jouluj jälkkee. Siit sitä kasvatusinnostust siv vaa keräämähä - ihanii kukkii ja kokeiltavii olisis vaiks kuip paljo. Misä kummas mää voisisi näit kasvattaa, ku sisäl pikkaset taimet menevä kissoje suihi ja ulkon o liija kylmä? Taimitarha tarttis rakentaa - tai lämmitettävä kasvihuane. Hmm. Mut menihä siinäki sit aikaa, ku selasin tätä esitet läpitte. Meinasin jo ottaa kynän kättee ja merkkail, mitä tilaisisi, mut ei niist pelkist siämenist mittää appuu ol, jollei niit voi laittaa kasvamaha mihinkää.

Isom miähe sukat tuliva kans valmiiks. Olipa siinäki puuhaa, et sai kameran sääröt oikeiks, et sai näist mittää selvää. Tahto noi rairat jotenki sotkeentuu tai tulla iha keltaseks koko kuva. Täsä kummiski suht oikeen näkösen. Valkost ja tumman sinist Marjukka-lankaa. Pehmeet ku mikkäki. Samast lankast sit rupesin tekemää siniraitassii sukkii. Tuleepa niist eri näköset, ku vaihtaa päivvastaseks rairotukset... Mut kuvaa siv vast, ku toiset ovav valmiit.

Koko päivän sato ja tuuli. Alko isoil mekkaloil katolt lumi tippumaha ales. Kummaste sitä tuntuki riittävä.

Illal ol meijä etuterassin iso kynttilälyhty melkkest lumem peitos.

Puhumattakaa takaterassin kynttilälyhryist. Kaatumat sentäs lumentulon kestivä.

Viäl myähemmi isäntä sit kyhäs meil ihanat kylmäsavulohivoikkarit. Oliva nii kauneit, et het pit ottaa kameraa taas esil. Ja sääröt mite sattuu. Koirilki olisis kelvannu, mut onneks näät kyl antava ihmiste sentäs syär rauhas. Mitä ny joskus jäävä kuala value tuijottamaha. Heh! Se ei haittaa, ku ei kuanotas liija lähel ruakii pistä.

Ja sit paremmil sääröil uus kuva. Nam! Empä olisis osannu ite näi kauneit leippii tehräkkää. On se ulkonäköki vaa pualet ruakaa, kiältämät!