Se on sit lavvantai. Vähä o miätintämyssys Ukihi ajeluu täl päiväl, jos pojan kaverin aikataulut kans sopii yksihi. Hän meinas men sinne busseil, mut ne kulkeva nii hankalaste, ettei siit oikkee mittää tul. Sikku tänäpe o kuitenski iha kohtalaine keli, ni meinasin, et joskos ottaisisi jonku koirist mukkaa ja päristelisi kävelylenkil Ukihi. Talvikävelyy ei ollakkaa siäl tehty aikasemmi. Kössin kaa ei voi pitkää lenkkii tehrä kohtaukse pelos, Mimi ei tarkene pitkää lenkkii täsä yli kymmene asteem pakkases ja Kissi ol just mukan Vahrol, ku käyttii ylimääräst lenkkii, ni Kadi sit olis kaveriks. Kattotaa ny, mitä poika saa aikaseks.

Eile sain sit valmiiks yhrellaiset säärystimet. Sellaset, mikkä menevä polvie yläpualelki, jos haluu pittää suaran pötkön ja sitä voi pittää rullattun vähä alempanki, mite tykkää ja mikä tilanteesee soppii. Lähtöirea kuitenski se, et näit voisis käyttää hameen kans lämmittämäs jalkoi. Pittää vaa tehrä eri värissii, eri vaatteil...

Eile kuulu jottai kummallist murinaa alakerrast, et kissat oliva het hännät paksuin murisemas takasi. Koirakki kuuliva sen, mutteivä reagoinu muute, ku korvie ja pään heilumisel. Siis et koittiva kattoo, mist se ääni oikkee tul. Mää kattosi, et kaik meijä otukset ova yläkerras, ni ei siäl alakerras pitäs kettää ollakkaa. Telkkuki ol kii, ettei voinu siält tulla. Susu ja Mustis oliva makkaamas tosa Kössin rinkulas ja lähtivä siit ylös hännät sellasin lamppuharjoin, ettemmää olis uskonu oleva mahrollistkaa. Ja kamera tiätty alakerras. Mä kuulin sen murinan kyl kans iha selväste, vaiks se tuntuski tuleva vähä niinku jostai kaukaa. Miätin, et se vois tulla esimerkiks kellarist, misä viime vuan joku pikkutassuttelija (kärppä, lumikko mikä liä) talves viätti. Jos o tullu jonku kärpän ja supikoiran keske napinaa, tai jottai. En kuitenskaa viittiny mennä sinne asiaa tarkastamaha. Jonkuv varti verra, ehkä pikkase kauvemmi, sitä kuulu ja sej jälkkee ei mittää. Näi päiväl ei moine ääni pelottanu, mut en kyl tykkäis, jos yäl rupeis moist kuulumaha... Hyrrr!

Mut ei moiset murinat meijä päiväjärjestyst kovi paljoo sekottanu. Kadi näyttää esimerkkii. Ku ääni loppu, ni ääni unohrettii. Heh!

Tul miälehe täst yks tapahtuma alkuviikolt viäl, ku meil o tiistain roskiksetyhjennyspäivä ja nyy satuttii sit just meijä päivälenkilt kotti tulemaha, ku tää tapahtuma ol pihal menos. Mä olin ottanu Kissilt remmin poijes, ku päästii takasi museotiäl, ni o helpomppaa kulkee noitte kremeleitte kans. Tokiha sit koirat pistivä mekkalaks, ku moine jättiauto o meijä pihas ja viäl OTTAA meijä tavaroit. Kissi ain kaikkeist rohkeimpan uskals mennä pihal saakka, mukku en antanu lupaa mennä lähemmäs ni jäi siihe prätkyttämähä. Kadi ol peruuttanu muv viäree haukkumaha, ku pelkää noit isoi autovekottimii. Tää ol viäl tuplakauhistus, ku ol käynnis, ku pelkästää sellase olemasoloki ojjo kamalaa. Mimi yritti pääst Kissiv viäree, mukku fleksi ei antanu myäre ja haukku tiätyste ja Kössi touhus kaikkee muut, välil haukkue, välil hajui haistelle. Ku roskiskuski huamas koirat - se auto pit varmaa nii isoo äänt, ettei ekaks eres kuullu mittää - häne silmät levis lautasiks ja sit hän rupes peruuttamaha pikkuhiljaa autoho sisäl. Voi ressukkaa! Uskaltaakoha meijä roskist enää täj jälkkee tyhjätäkkää. Kamalin otus tais olla Kissi, ku ol vapaan haukkumas siin keskel meijä pihaa (silti jottai kakskyt-kolkkytmetrii eros toisistas). Siihe tuntu katse enite osuva. Onha se Kissi pelottava valkone karvapötkelö punane villapaita pääl... =oP

Ja eilisiltast nukkumaammenovalmisteluu. Kissatha siin orottava mum pualel, et kosk saava lämpöpatteriv viärelles. Siin o sit hyvä nukkuu. Meitti kaikkie!