Saas nährä mite nyk käy. Oon mont kerttaa yrittäny päivittää, kommentoir, muakat ja vaiks mitä, mut mikkää ei onnistu. Nymmää kirjotin jutun enste muual nyy sit tääl koitan lisäil kuvei... Kattotaa.

Kipasin tosa viikollopul Raumal ja melkkes tyhjil teil sainki ajel. Kamalaa kelii ol kuulemma ennustettu, mut ei mul mittää valittamist ollu. Sumuu ol kauempan, nii kaukan, ettei sil ollu ajon kannalt mittää merkityst. Tiä ei ollu mitenkää erityise liukas, tavalline - ehkä jopa tavallist paremp - talvikeli ajella. Eikä tosiaankaa ollu ruuhkaa.

Luanto ol valtavan kaunist valkose lumipeitteen al. Talvi o hoitanu koristelus hyvi!

Nappasin täst kuvan sellasest asiast, mitä varmaa kukkaa muu ei hetimite tajuukkaa. Mä oon ain ihmetelly, et mikkä rakennukset ne tualt tiätys kohtaa matkaa Raumalpäi mennes näkyvä puitte yllä. Keli o vähä huano täsäkohtaa näi kaukasee kohteesee, mut selkeel kelil noi näyttää iha vaaleilt kerrostaloilt. Onk se kummiski vesitorni? Sikku pääsee kaupunkii lähemmäs, ni vesitorni ei näyt kovaste paljo ympäril olevii kerrostaloi korkkiammalt kylläkää, enkä mää tiär onks se oikkee tällane laatikkokaa. Hmm. Mysteeri.

Alko selkeentymähä het ku mää pääsin Raumal. Sit takastulles oliki valla kirkas keli. Mut yhäti ei ollu mittää ruuhkaa teil.

Ei eres eikä takan.

Vähä pääl kahreksaakymppii sain pörhältää koko matkan melkkest (muutama hittaamp kohta välis kyl), ja matka vei tunniv verra.

Valla kauniit puit ol tiäv viarustoil, mut tää yks vaa siin vauhris kameraa näprätes onnistu. Katse mul ol tiähe ja kamera sit toises käres vaa napsi kuvii. Siks yks ja toine o epätarkka ja horisonttiki heiluu valla vauhrikkaaste. Mut ajoturvallisuus ennen kaikkee!

Ja ku kelit lämpenivä, ni sumu tiivisty. Em muist enää millo näät kuvat o otettu, mut alkuviikost.

Kaunist kyl - jotenki unenomast maisemaa.

Erellispäivän sit käväsi kaikkie koirie kans päivälenkkii yksistes. Jokane pääs vuarollas. Otin sit kameranki mukkaa samal, ku Mimin kans ulos lährettii. Jotenki maisema ol sellane jännän violetihtavav värine.

Lumist polkuu löytyy - ja toivottavaste pysyyki viäl pitkään.

Kontrastei luannost nyy löytyy; tummaa ja vaaleet, kovaa ja pehmeet...

Polun yllä lumipeitteisii puitte oksii. Ylettyvä jo melkkest katoks pualelt toisel.

Pörrössii männynneulassii, lumipuuteroituin.

Hoppeehapsi.

Ja meittin torppa siäl lumiste puittev välist pilkahtelee. Vilpose lenkittelyj jälkkee oliki mukava rauhottuu sisäl kuuman kaffekuppose äärel.

Otin kuvei lemmikeistki täsä, mut täytyy antaa koneen jäähtyy välil. Näyttää tää kuviekäsittely kovaste lämmittävä apparaattii jostai syyst. Kattotaa moneks päivän tauko täst taas tulee, ennenku seuraava päivitys onnistuu (toivotaa, ettei liijam pitkää).