Aikas rauhaiseloo täsä ollu. Eile alotin uut pitkää säärisuajaa, mut se homma jäi alkutekijöihis, ku tumpsaht pitkä sähkökatkos ettee. Men muute tianoo mustaks. Käsikopelolt vaa lämpökynttilöit ettimähä, ku ei sattunu olemaa yhtää palamas valmiiks, et saattii huushollihi vähäse valoo. Ja takkaha uus pesälline puit, ni sai siit sit sekä lämpöö et tunnelmaa ja valoo.

Nappasi kuistilt yhre lyhry yläkerttaha yäpöyräl, et sai sinnekki eres pikkase valastust ja lukulampu (pattereil toimiva) avustuksel sit vaihron käsityän tekemise lukemisehe. Pikkase aikkaa yläkerras ja sit jonku aikaa alakerras takav viäreisel nojatualil, lämpimäs. Vessaski pikkane tuikku valoo antamas, vaiks silti jokane pakkas ain yrittämää räpsäyttää valot pääl, vaiks kui tiäs, et o sähkökatkos. Ja just ku rupes tottumaha siihe hämäryyttehe, pamaht valot pääl taas. Patterit poksuva ja paukkuva tauvoj jälkkee - ja telkkuu ei sit enää pääl laitettu.

Tänäpe aamusti käppäilin koirie kans tual meijä lähimettäs ja oltii lumisotassii. Pikkase o päällimmäine lumikerros paikka paikoin kovettunu, et niit pysty heittelemähä koiril. Mimi jakso sev verra, ku hetin niit polul, ku ei tykänny siirtyy polult lumihankkee (siälhä kastuu ja kylmettyy!), mut kyllästy sit. Kissi ja Kössi eivä muutenkaa ymmärrä pahemmi täst leikist, jollei lumikikkara ny satu JUST etutassuihi osumaha... Kadi taas jakso ja jakso. Juaks iha hulluna eres takasi polun molemppii pualii, ku yritti ottaa lumipalloi kii. Ja iha uskomattomam paljo saiki. Ja söi sit kaik "saaliis". Naureskelinki, et koht meilt loppuu lumi, ku se o kaik Kadiv vattas. Täytyy ny toivoo, ettei siit tul mittää kurkkukipui, ku tota kylmää urakal mutustel. Onneks ei ol mittää sellassii oireit ainaskaa näyttäny. Ja ruakkaaki uppos iha normaalimäärä, vaiks vatta sulanut lunt varmaste melkkest täyn oliki.

Sit mää rupesisi valmistautumaha ruakailuj jälkkee vanhempie lua menoho, et mennää porukal hiihtelemähä. Satuinki sit olemaa veljen kans yhtaikaa kaupas, ja hyppäsin ainaski metrin, ku tuttu ääni iha liki moikkas. Ei tullu piänee miäleenkää, et siäl olisis voinu yhtaikaa kettää tuttuu olla. Heh! Siält sit peräkanaa ettippäi ajettii. Juattii kaffet siin ku orotettii, et kaik tuleva paikal. Oltiinki koko kööri koos: vanhemmat, mä, sisko parin tyttös kans ja veljet perheittes kans. Piänes talos ol vähäse aikaa melkost vipinää.

Siälähä se talo pello toiselt pualelt, suksie päält kuvattun. Eipä ol täst kuvakulmast koskaa enne tullu näit rakennuksii katteltuukaa.

Lisäsin tähä nyy veljenki nappaaman kuvan - toristusaineistoks, et meikäläinenki siäl oikeest suihki menemähä. Tosin nii hyvä luisto ol, et meinas men yht tehokkaast taakke ku ettippäiki, et käsivoimil osat paikoist ettipäi mentii. Tehokast hauistyäskentelyy... Taitaa huame käsis tuntuu. Ja nilkkurit pitivä lumem poijes lahkeitte sisält.

Osa porukast tulos, osa menos. Menttii reitti enste toisee suuntaha ja sit toisee. Mun kunto ei kestäny kovi mont kiarrost, ku pitäs treenat vähä enemmä - enkä halunnu iha täytee hikkee ittee laittaa, ku pit varautuu viäl koton koirie kans lenkilmenoho kans ennenku pääsee suihkuhu. Sopiva kevyelt ja sopiva rasittavalt tuntu, et varmaa meen suksie pääl viäl uurestaski tänä talven.

Siäl sitä keskel peltoo pistetää suksee toise ettee. Isä ol larut tehny, et ol vähä pitemppää ja vähä lyhemppää, ni ol valinnav varaaki. Suuntavalinnan lisäks. Ku usseemp hiihteli, ni iha hyväks latu tul.

Oikkee vaa kiva ol porukal sauvoo. Sai samal höpötel menemää.

Siin sitä orotellaa "mattimyähäst". Ei vaiska! Me laiskat orotettii, ku ahkera men kiarrokse enemmä ku muut. Ja jatkova täst viäl kiarroksel ainaski, jollei jopa paril. Hyväkuntost sakkii! Täsäkohtaa mää luavutin suasiol.

Sit ol tarjol lämpöne puusauna ja makkarasoppa "jälkkäriks". Ja kyl maistu! Kiitoksii vaa hurjaste kaikil mukanolijoil ja vanhuksil varsinki järjestelyist, kokkailuist ja tarjoiluist! Ol tosi kivaa!

Koton orottiva koirat lenkkeilykaverii ja siitähä mä sit samantein lährinki, etten ulkovaatteit poijes ottanu. Upee ulkoilukelihä täsä nyy o, ettei voi valittaa.

Sikku rupesisi käsittelemähä päivämmittaa napsittui kuvii, kerääntyvä koiruuret tähä lähistöl. Kössi makoili muj jalkojev viäres, etten saanu mahtumaha samaan kuvaha - ja seki men sopivaste vinoks muutenki, mut napsuha seki. Rentoo meininkii.

Tosin taas mun läppäri ylikuumeni tosa kuvii käsitelles, et sit pit pittää konet kii muutama tunti, et sai tän jäährytettyy. Pelkäsin koko aja tyäskennelles, et kosk se tilttaa. Onneks mää ehrin täl kertaa enste.