Siisku ol tarkotus eile jo tyät alottaa, muttei siit vaa mittää tullu, ni tänäpe sit läht tyät taas rullaamaha. Käynnistysvaikeuksii kyl ol aamuste, mut sikku uppoutusin hommii, ni sit huamasij jälkkeeppäi, ku olin lenkil koirie kans, et en ollu mittää syäny enkä juanu koko päivän... Pitää oikee ottaa aikatauluhu taas, ettei lipsahra täysin vanhoihi tapoihi ja sit alkais kiloi taas kertymähä.

Tällane tyäkaveri mul ol tänäpe, ku tosa olkkarin pöyräl tiliöintei tein. Kadi nukku siististe mua häirittemät mun seljän takan (Mimilt matkittu tapa) ja sikku lährin hakee vaiks reijittäjää, ni eihä iso koira siäl tyynyje pääl pysyny, ku kellaht siält ales. Mut ei se olemist haitannu.

Sikku tulin viäree ja pyysin antamaa tilaa, Kadi hyppäs ales soffalt, anto mun asettuu taas omal paikal - ja siirty sit uurestas mun seljän taa. =o)

Sevverti tul lunt aamul, et tuuli pakkas sitä toho meijä kolattuhu tiämpätkähä, mink kans huamasi siin, ku koirie kans lenkil oltii. Ei ollu enää autommentävää raittii, vaa ennemminki polku. Pit sit kolata sitä lunt vähä poijes taas. Onneks ol köykäst, ni ol äkkii tehty. Ja isäntä pääs auton kans pihal joutumat pelkäämähä, et jääks kii vai ei.

Eikä täsä nyssit paljoo mittää muut ol tapahtunukkaa. Isäntä ku tul kottii, ruvettii - taas kerra - juttelemaa erilaisist ruuvist ja tulevaisuure mahrollisuuksist täsä meijä tontil. Sitä leivinuuniiki ku haikaillais molemmat - sille vaa ei tahro olla tilaa missää nykysis rakennuksis. Saas nährä, mihi tää kehittyy. Mut nälkähä siin tul, ku herkuist höpötettii, ni siitähä se isäntä sai pontta nikkaroir meil yhrellaist kanawokkii. Nam! Eikä osunu kamerakaa kättee, vaiks sitä kyl ajattelin. Ol liija nälkä, ettei tullu lährettyy kamerammetsästyksehe.

Mut kyl sitä elämää flunssailuj jälkkee sit kans o. Kivalt tuntuu, et taas jaksaa! Ja vaiks viäl vähä niiskututtaa aika ajoin ja yskiiki, ni ny saa jo paremmi pitempii pätkii nukuttuu.

Mimosal heittelen täält kans lisäunihiakkaa, et jos auttaisis saar virkistävist unist kii! Puuuuh! Kauniit unii!