Kyl se päivä sit siin jotenkis men. Ke-to yäl ei ollu onkelmii, jalka ei vaivannu käytännös mitenkää. Aamul sit sänkyllairal istahtaes ekan kerra muistin koko jutu, ku pikkase voimakkaammi aseti "rikkonaise" jalan lattial. Miätin sillo, et mahtoks se sit olla se "väärä" jalka... Kukatiäs? Noh, en siis erelleskää pystyny jalal astumaha, enkä saamaa sitä suaraks. Eli lääkärireissu tiaros.

Käytettii koirat ulkon sillee, et isäntä pit remmeist kii ja mää könkkäsi peräs, mink pystysi - hyvi paljo hittaammi. Kissi ol vapaan ja pirinki hänet siin mul liki, ettei lähre toiste mukkaa, ku isäntä ei kyl pysty millää viäl kaikkii seuraamaha nii, ettei jonku naru ol jossai puska ympäri ja Kissi sit jossai mettäs pupun tai peuran papanois kiäriimäs, ku niit ny täsä ympäristös meinaa o. Muutenki se ulkoilutekniikka ol sellane, et nauratti oikkee. Isäntä siin o polul niinku pylväs, mihi kaik fleksit ol kiinnitetty. Ei mittää jarrui, ei mittää kontrollii. Sit hän ihmettel, et mite ne koirat osasivakki ain nii solmuhu ittes niihi puskihi saar. Ku ITTE pääst heijä sin pyärimähä! No, täsähä se tekniikka pikkuhiljaa sit harjaantuu.

Om muute miälenkiintost saar kenkkii jalkkaha. Tää onkelmajalka onnistuu aika hyvi, mukku sit pitäsis varat paino kippeel jalal, et saa toisenki. Kiäli keskel suut, kenkä oikkial tolal ja tarkaste jalka humpsahtamaha paikalles. Jollei kerral osu, ni taatusti tulee kupperskeikka. Ja jos se kenkäl laittamine o onkelma, ni se poijes ottamine ov viäl onkelmallisemppaa. Mää ku pakkaan ain kantapääst toisel jalal auttamaha, et kenkä lähtee. Eli taas sain kippiän jalan kenkää aika kivastekki poijes, polvet vaa syväs koukus, mut toist en saanu ilma istumat. Ohhoh! Kyl sitä vaa ittes NII raihnaseks tuntee!

Pit orottaa kahreksahas saak, et ajanvaraus aukes ja onneks isäntä pystys pitämää etäpäivän vaiks hänel kaks sovittuu kokoustki sattu sil päiväl. Sikku sain soittaa, jourusi orottamaa melkkest kymmene minuuttii sitä "piip-piip-PIIP-[tauko]-piip-piip-PIIP"-äänt luurist, ku automaatti sano, et kaik linjat ova varattui, orottakaa laskemat luurii... Huh. Meinas iskee päänsärkyki siihe kohtaha. Jonsei ol orotusmusiikkikaa ain kaikkeist mukavint, ni AIN se tollase piipityksev voittaa kummiski.

Lopult mul sit vastattii ja het kysyttii, et kuka mu omalääkäri o. Höö, emmää tiärä, ku en ol koskaa nähnykkää... Sit tarkast osotteen ja sitäkaut omalääkäriki löyty, mut hää ei ollukkaa täl viikol paikal lainkka, ni "jourusi" sit päivystäväl lääkäril. Voi "kauhija"! Mul ei tosiaankaa ol mittää välii onkse lääkäri "oma" vai naapurin, kunha vaiva tulee kattottuu ja oikkia hoito löyryttyy. Sit sain aikaa ja se osu just isännä kahre palaveriv välihi sillee, et hän kyl ehti mut heittämää terveyskeskuksehe, mut sit jatko kotti takasi palaverii pitämähä ja taas sit uurestas terveyskeskuksel... Juu, ja sit tää virkailija meinas, et torennäkösest joutuu viäl käymää röntkenis, jos o jalas vaivaa, ja se lähin palvelu sit o Raisios, et varaas sellane aika kalenteriis sit lisäks viäl. Et, voi räkä! Mää sit inhoon näit lääkärikäyntei jo niimpal, et noi erilaiset ajamiset viäl siihe lisäks ja monet jonottamiset ja orottamiset pääl, ni alkaa ain kiukku noust. Tää orottamise inhoomine o yks niist isommist asioist, mink takii mä en tykkää matkustamisistkaa.

Sit klönkkäsi ajallas paikal, makson terveyskeskusmaksun, sain ohjeet, misä lääkäri ottaa vastaa ja istahrin sinne orottamaha. Kuuntelin samal kahre mummon kilpailuu siit, kummal o ollu isomppii vaivoi joko ittel tai pualisoillas. Tais siihe sekaha jokune naapuriki mahtuu. "Mut katokku, mul ol sillo vuan yks ja kaks..." Lopult siihe tul taksikuski huutelemaha jottai nimee ja toine mummo sit tajus, et häntähä siin kutsutaa. Sit tul pikkaseks aikkaa ihana hiljasuus, ku mä istusi mummon kans selät vastatuste eri penkkiriveil, kunnes onneks hänet kutsuttii lääkärihuaneesee. En ollu tippaakaa keskustelutuulel.

Ja kyllähä se sit munki vuaro tul. Lääkäri avo oven, huus "Hiironen" ja painu takasi sisäl. Simmää aikan könkkäsi, ennenku pääsin huaneesee sissää ja siinkohtaa sit tajusisi, et mun olisis pitäny laittaa hame, ettei olis tarvinnu housui poijes ottaa, ku lääkäri tiätty halus verrat tätä kippiää pohjet toisee pohkeesee. Seisosi ja piri jalkaa nii suaran ku se mun anto se laittaa (eli ei kovi suaran) ja irvistelin. Tunnustel ja tökki. Sit veti kärelläs viivaa pohkees ja kysy, et tuntuuks kipu enite täsä. Ja kyllähä se just siin tuntu. Meinas, et siin näkkyy iha selvä railo, sellane kuappa, mist lihas o ratkennu. Nii selvä lihasrevährys, ettei mittää röntkeneit tarvit. Sit meinas, et sää varmaste käveles aikas paljo. - Juu, mites nii? Ei tää jalka kävelles paskaks menny. Mul o kuulemma nii lihaksikkaat ja kireet pohkeet. Juu, oommääki tiänny, et ne isot ova, ku ei mitkää pitkävartiset saappaat mahru jalkaha, ei eres saappaavvarret. En ol vissii tarppeeks leppuuttanu, ku ulkon käy vähintäs kolme kerttaa päiväs koirie kans ja sisäl sit ramppaa yhtenäs rappui ylös ja ales, ni se tiatokoneel istumine (ja viäl koval keittiöntualil, et se siit erkonomisuurestki) ei riitä palauttamaha sitä lihast lepotilaha. Kikkara! Tarttee vissii miättii jonku oikkee toimistotualin hankkimist tähä konee ettee.

Ohjeiks tul lepo (ei tiatokoneel istumist - mut  minkäs teet?) ja kylmäkääreet sekä kipugeeli, mink pitäsis kans auttaa lihakse rentouttamises. Lisäks pitäsis sit lämpökääret pittää ja sej jälkkee venytel lihast kipuje rajois. Ei saa rääkäst, mut nii et tuntuu kummiski. Jollei venyttelyy tee, ni voi lihaksehe muarostuu jottai arpikurost ja se jäykistää jalkaa pysyväste, eikä sitä sit korjat muutenku isoil fysioterapioil tai leikkauksel (ja fysioterapial pääl). Ja siihehä mää en haluu. Nyy täytyy saar tää jalka kunttoho mahrollisimma äkkii.

Simmää olinki lääkärihuaneest ulkon jo aikas äkäseste ja ku kuski ol pitämäs omaa miittiinkii koton, ni mää sit lujin Turkkarin ja selasi läpitte jonku vanhan Seuran ja Annaa ja Hyvää terveyt ja taisin ehtii jottai muutaki viäl. Mää siv vaa en löyr näist lehrist paljo mittää lujettavaa... Mä olin varautunu orottamisehe täsäkohtaa, ku tiäsin, et millo palaveri ol alkamas ja sellast, mut mää oli ajatellu orottavani kaffekuppose ja munki ääres, et kanttiinist olisisi jottai "ajankuluu" ittelen saanu. Heh! Mun tuuril kanttiinimpitäjä oliki just nyy lomal, eikä siäl sit mittää suuhumpantavaa ollukkaa tarjol.

Apteekin kaut kottii. Jotenkis mää olin siiv vaihees nii poikki, et ku lässährin sänkym pääl koirie keskel, ni mää nukahrin siihe toviks. Taisin nukkuu kolmisev varttii. Sit olinki iha pöllämystyny pitkän aikaa jälkkeppäi.

Isäntä läht hakemaha siskom perheelt yht telkkuu, ku eivä saanu kunttoho tätä meil erellist tuatuu. Samal matkal sit nappas pojanki kyyttihi, ku ol bussipysäkilt kottippäi käppäilemäs. Ja hetihä sit virittelivä sen olkkarihi käyttökunttoho. Kiitokset kovaste siskom miähel kaikest vaivast, mitä meijä takii o tullu! Nyy siv vaa kelppaa telkkuu kattel, ku o nii iso ruutu, ettei tartte tosiaankaa suurennuslasei käyttää! =o)

1268380371_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Täsä Mimim miälipire kaikkeen tähä hässäyksehe! =o) Rennost vaa!

Saimmää sit ystävänki kipasemaha kyläs iltasel. Toi aiva upeit maalaustarvikkeit; värei, sekotuspalettii, ihanii piänii pensseleit ja sellane kotelo, mihi kaik tarvikkeet mahtuu kerral. Oijoi! Alko sormii syyhyt siihenki puuhaha taas pitkäst, pitkäst aikkaa! KIITOS, Heli, sullekki! =oD

Yhteist lenkkii koirie kans taas illal. Vaiks nyy täytyy syyttää jalkaa, et oon saanu isäntää liikkeel, ni kyl mää silti oon jotenki nauttinu näistäki yhteisist hetkist! Tauko tähänki kyl het tul, ku isäntä karkas Hesaha - ja vei autonki mennessäs, ku mää em pysty täj jalan kans autoo ajamaha muutenkaa. Viikollopul olis tapahtumaa tiaros valmisteluines, mut munst ei nyy ol siihenkää mittää appuu, ku ei pysty seisomahankaa kunnol, saatika kantamaha mittää. Ja tiätää, et toisil o siäl käret täyn töit, ni ei voi heijänkää vaivoiks oikkee mennä. Varsinki, ku siäl o kynnyksii ja rappui toisillekki jaettavaks. No, ei tosiaankaa tair tällasil onkelmil mittää sopivaa ajankohtaa koskaa löytyy.

Mut aurinko se vaa paistaa ja töitäki o tehtävän vaiks kui. Eli ei tarvi peukaloit pyäritel täsä. Nautitaa koht alkavast viikollopust!