Miätin kauva, et mihi katekoriaa tää ilone asia oikkee laitetaa, muttev viittiny sit omaa tätä varte lisät. Iha mahtava paketti plokiystävält tuliki!

Sain jo illal vihii Stanstalt, et o laittanu mul pakettii tulemaha ja määhä em meinannu untakaa saar, ku se tek ton eilise, vähä rasittavanki tuntuse päivä, päätökse tosi jännittäväks. Tulin TOSI iloseks! Siis suurkiitos sul, Stansta! Oot kyl upee ihmine!

Tää päivä men käytännös kokonas viaraan kans tyän touhus ja sit tiätty siihe koiralenkki pääl ja ku ol ihana keli, ni tul tehtyy vähä normaalii piremp lenkki - ja pualivälij jälkkee sain ruvet Kössin takii sit hirastelemaha ja pirettii muutama kunno pysährystaukoki. Temppuiltii vähä ja otettii häiriöreenii. Tosi hyvi Mimi ja Kissi toimi, mut Kadi otti kovaste häiriöö kaikellaisesta liikkeest ja äänest. Kössi sai kummiski iha rauhas palautuu. Sikku tul itekki viärel, et kyl hääki jottai, ni ol aika taas sej jälkkee jatkaa matkaa.

Koton sit Kissin pepun pesu, kuivaus, tassuttelijoitte ruaka ja siv vast mää olisisi oikeest päässy liikkeel, mut sit isäntä ja poika tupsahtiva kotti ja miättivä kovi, et mitä hyätykäyttöö vois saar poja ajotunnist kans ulos, ni annonki sen postipakettikortin heil, et käyvä paketin hakemas, ku liikkeel kerta lähtevä. Kipasiva samal sit vähä kauempan kaupas. Mää orotin koton ku tulisil hiilil - ja koirakki näyttivä oleva orottaval kannal, vaikkeivä tiänny, mitä mee orotetaa. Tunnelmis mukan!

Sit tul auto pihal ja tiätty pit het ottaa paketti käsittelyhy. Se oliki ISO! :D Mää varovaste yriti aukoo teippei, ku se ol nii hyvi pakattu, ettei ol mittää mahrollisuuksi avautuu matkal. Ja mitä ihanaa siält löytykää:

1271179162_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Upee koirammalline naulakko, Kissamietelmiä-kirja, vuosikalenteripyyhe ja ihana kortti kauniin kirjotukse kera, mis jääkaappimakneetti, mis o mun suasikkei enklanninlakritsei kuvas ja al teksti: "Pystyn vastustamaan mitä tahansa, paitsi kiusauksia!" Hih-hii! Sillekki löyty jääkaapi ovest hyvä paikka.

Simmää halusi ton hauskan naulakon käyttöhö, ja ku tätä seinätilaa o meil aikaste vähä (ja koukkui ei koskaa ol tarppeeks), ni nappastii veskist vanha muavine poijes ja pistettii tää siihe tilal.

1271179486_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vitsit, et tää on kyl kiva - ja sopii kyl meil tosiaa. Hyvi Stansta tiäs! Koiramaist tual tosiaa o veskis ennenki ollu, mut erillaist. =o) Jottai tosa seinäs o roikotettu jo ennenku me tänne muutettii (täähä ov viäl iha alkuperäses kunnos), ku seinä o reikii täyn ja tää men muute nii hyvi, et saatii valmiisii reikii asettaa. Oliskoha tää ennenki täsä ollu?

1271179646_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja sopivaste saattii käsipyyhkeet, partakonepussukat ja hiuskäherrin & -puhallinki mahtumaha. Itte asias saatii täsä yks koukku lissää, mitä meil aikasemmi o ollu, et senki suhtee menttii paremppaa suuntaha.

Täst voi vähä miättii myäs, mite pikkane meitti toiletti o, ku tosa vasemmal näkkyy pikkuruise lavuaarin reunaa ja oikkialt vessampöntö pääl olevan hyllykön eres olevaa verhoo. Pöntön istuinosa on siis melkkest tosa keskel. Pitempie kävijöitte jalat ovakki sit ain lavuaari al, ku muuval ei sovi...

1271179868_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja siv viäl tää kalenteripyyhe. Mää just eile meinasi tästkohtaa käyr kurkkimas päivii, ku meil o täsä yleensä ollu se meijä vuaskalenteri, mut en löytäny sopivaist täks vuareks, ni nyy o ollu ovi tyhjän. Telepatia toimi siis jo selväste etukättee. Et Stansta tiäs, mun koht sitä ajattelevan. Kauniit vuarenaikakuvat ja sit päivät tiätty kans.

Pikkane tenkkapoo meinas ekaks tulla, ku isäntä ei jaksanu tehrä oikkeellaist rimaa tätä varte ja mää en jaksanu orottaa. Hätä keinot keksii: mä nappasi yhrest kukkasest muavise kukkakepin, pesin sen ja meinasi sit, et katkasen sen sopivaks palaks oksasaksie kans. Noh, oksasakset löyty (harvinaist sinänsä!), mut ne ova autotallis tosi ison tavaraläjän takan, ettei sinne päässy ulettumaha. Simmää otin peltisakset, mikä ol käsie ulettuvil ja sain sil nirhittyy sellaset urat, et keppi men taittamal poikki. Sit kipin-kapin takasi sisäl ja oves valmiiks olevaha naulaha roikkumaha. Se oliki vähä hassus paikkaa, et pyyhe tul ovenkahvam pääl, ni pit naulaa siirtää pikkase saranapualel ja ylöspäi. Hiuksii meinas kyl taas lähtee siinkohtaa, ku tajusin, et meijä kuistin tyäkalulaatikost o (taas!) viäty mun pikkune talousvasara. Mis liänee seki reppana ny?! Autotalli o pullollas isoi vasaroi, mut emmää lähteny sinne enää. Otin siv vaa laatikost jonku isohkon metallityäkalun (ei siis harmaint aavistust, mikä se ol ja mihi sitä käytetää) ja käyti sitä vasaran. Hyvihä se naula siit ovehe silläki uppos! Ja ommuute kivan näköne kalenteri tosa oves!

Pistän kyl isännä jossaikohti laittamaa siihe just sopivaise riman, et saa noi kröhmyt poijes, ku nyy siin o vähä liikaa ilmaa tosa yläosas, ni koukkupaikka nousee reunoi ylemmäs. Ei se kyl täsäkohtaa mittää haittaa. Voi juku, et mää oon ilone!

Poikaki huamas sekä kalenterin, et koiranaulakon het. "Kas, nymme ollaa saatu..." :) Plikka ei ol näit viäl nähnykkää. Eikä se tyytymättömält vaikuttanu isäntäkää. Piristyksii kaikil!

Iso lämmin halaus kiitokseks viäl, Stansta!