Kuvavarotus! Niit meinaa riittää nyssit.
Mää meinasi, et teen sellase pikkase reissu Kössin ja Kissin kaa, samal ku käyn hakemas asiakkaalt mappei. Sit en kuitenkaa laittanu autoho mittää boksii, misä Kyöstii kuljetetaa, ku irtiolles menee autoo eres takasi levottoman; ettee, taa, takaklasil, ettee, taa... Nyy laiti turvavaljaat ja iha hyvi ne antoki pistää päälles. Iha innoissas hyppäs myäs autoho ja siäl sitä häntä heilute hullul lail ja kiäli roikkue ol alottamas kiarrostas. Mut eihä sit päässykkää, ku valjaat pitivä paikallas turvavöis. Siitähä nous sit sempäivänä mekkala, et "Äitiii! Joku pittää munst kii!" Voi syätävä sentäs. Sikku yriti siin toisel penkil saar Kissii kii turvavöihi kans, ni Kyösti alko pitämää sellast näykkäilyy Kissinki suuntaha, et mää sit nappasin Kössin irti, kipitettii takasi sisäl ja nappasinki lennost sit Mimim mukkaa. Se homma men paljo noppeemi, ku sen boksin puuhaamine autoho. Pit kummiski tiättyyn aikaan ehtii asiakkaal lua. Sori Kössi!
Alotettii matka Ruissalon Kasvitiäteellise puutarhan parkkipaikalt. Lährettii kasvihuaneest kyl poijespäi. Hurjaste ol välil vilinää ja välil sit taas ei ollu kettää mail halmeillakaa. Ja aurinko paisto kivaste koko aja.
Aakeet-laakeet o. Osa pelloist mulloksel, osa vihertää jo kovaste, osa alkaa vihertämää just.
Ja kaikellaist kattottavaa ja nuuskuteltavaa ol kans. Tiätty!
Kasvihuaneet jäi pellon taa - kameran tsuumil sai vähä lähemmäs.
Valkovuakkoi valtavaste jo mettät täyn. Osaks sekä sini- et valkovuakkoo viärekkäi. Jännii yhristelmii.
Pehmeil tammellehril ol hyvä tallustel ja se pit jännää ääntäki; suih, suih, ku tassuttelijat niil kulkiva.
Ja Mimi ol ain tarkkan ku porkkana joka suuntaha, mut kerttaakaa ei kumpikaa haukkunu, vaiks vastaan ja seljänki takkaa tul monellaist muut kulkijaa; pyäräilijöit yksi ja isommas porukas, kävelijöit yksi ja usseemma henge porukois, sauvakävelijöit, henkilöautoi, linja-autoi ja muutama koiranki lenkittäjä. Haukkuu kyl kuulu jostai, mut meijä näkemät koirat olivak kyl hiljaa.
Kappia tiä, mut niiv vaa linkka siit men. Ei ol siis mikkää jalkakäytävä.
Tiän toisel pualel tammii ja toisel koivui komees rivis.
Taukopaikka numero yks. Näit täsä matkav varrel ol kivaste vähäv välii.
Penkil tasapainoiluu. Aurinko on kirkas.
Velmuiluu! Nii, et kuka sanoo, et ihmiset vaa ilmehtivä?
Luanto o osaks aikast paljast viäl, mut täst se kasvu siv vaa lähtee.
Kerkesi oikkee äänee koiril ihmettelemähä, et mikähä kyhäelmä tää sit oikkee o, ennenku...
... huamasin, et siinähä ol just koht viäres lappune, mist löyty vastaus: Pohjapatoketjul hirastetaa vede virtaust. Heh! Joskus sitä ossaa tehrä niit "oikeit" kysymyksii, mihi sit saa het vastauksenki. :P
Tarkemmi lapus lukkee: " Meriveden korkeuden luonnolliset vaihtelut ja laivaliikenteen aiheuttamat virtaukset saattavat nostaa merivettä mereen laskevia ojia pitkin ylempänä uoman varrella oleville pelloille. Veden pinnan vaihtelut ja aallokko lisäävät eroosiota ja huuhtovat ravinteita pelloilta vesistöihin. Ojiin ja vesistöihin rakennetut pohjapadot hidastavat veden kulkua ja pidättävät ravinteita.
Turun kaupunki on rakentanut tähän ojaan vuonna 2008 veden kulkua hidastavan pohjapatoketjun. Kivistä tehdyillä pohjapadoilla ja aikaisemmin ojan suuhun rakennetulla puupadolla pyritään estämään meriveden nousu ojaan rajoittuville pelloille sekä estämään aallokon aiheuttamaa ajoittain voimakasta eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista pelloilta mereen. Myös uoman reunoja on kivetty uoman kulumisen estämiseksi.
Rakennetun kosteikon ympäristöstä leviää kosteikon reuna-alueille nopeasti kasvillisuutta, joka paitsi maisemoi kosteikon kauniisti myös tehostaa ravinteiden pidättymistä ja hidastaa edelleen veden kulkua. Lisäksi kasvillisuus vähentää kosteikon reunamien sortumista. Esimerkiksi pajukot sitovat hyvin ravinteita ja ovat tärkeitä elinympäristöjä mm. linnuille ja varhain keväällä lentäville pölyttäjille.
Kosteikkomaiset elinympäristöt ovat ihmisen toiminnan myötä vähentyneet voimakkaasti. Kosteikot hidastavat ja tasaavat veden virtausta ja näin pidättävät myös valuma-alueiltaan kulkeutuvaa kiintoainesta ja ravinteita. Vesiensuojeluhyödyn lisäksi ne lisäävät maiseman ja luonnon monimuotoisuutta ja ovat monelle eliölajille tärkeitä ylinympäristöjä. Esimerkiksi hyönteiseet ja monet linnut hyötyvät kosteikoista, jotka ovatkin usein lintuharrastajien suosimia kohteita."
Ja ku olin lukenu tän. Meijä erest siirty kävelytiäm poikki kaks oravaa iha hurjal kiireel. Mimi olisis het ollu valmis lähtee niittem perää. Ja Kissi jää ain näist luanno ihmeist paitti, ku ei huamannu sorsii Naantalis, ni ei huamannu kyl näit oraviikaa...
Ja näät reippaat, iloset, värikkäät sinivuakot sit ossaava ol nättei, ku tualt muun keväise ruskiaj joukost esil pukkaava!
Ja oma kauneutes o näil kaatuneilki puil. Tähä tek melkkest miäl kyhät maalausvermeet esil ja koittaa saar ton puun muatoi paperillekki. Mut eihä mul sellassii siäl mukan ollu - eikä olis ollu aikaakaa moisel.
Sit taas taukoiltii välil.
Kissiki tajus yhtäkkii, et siältähä näk penkim päält paljo piremmäl, ku mitä maan tasolt.
Venesatamas kävi vilske ja vilinä, kolina ja kilinä. Vauhril men veneit vetteenki vaiks osa viäl kunnostel veneitäs kesäkunttoho. Huiskis haiskis.
Kivam malline puu täsäki - ja mettän keskel talo, mist ei taatuste kesäl näy vilaustakaa.
Tää taas ol yks simppeli ja kauniist laitettu rakennus iha kävelytiäv varrel. Ei aavistustakaa mikä se o, mut selväste hoirettu kummiski.
Piha-alakaa ei näyttäny kovi suuren suurelt, mut puuvaja ol täyn puit kummiski.
Sit tul tällassii lilavvärissii kukkii vastaha, millassii en ol koskaa enne nähnykkää. Ei siis aavistustakaa, mitä nää ova. Melkose isokokkossiiki.
Täsäkohtaa ol vähä leviämp paikka ja näkyvyys hyvä joka suuntaha, ni laiti ensti Kissin kii yhtee puuhu ja tein piänet treenit Mimin kaa. Jätin fleksin kyl kii Mimin valjaisii, mut laiti sen nii pitkäks lukkoho, et se jäi löysäl toise jalkoihi, ni käytännös ol, niinku olisis ollu vapaan. Ite pit vaa välil hyppii sen narun ylitte, ettei me oltais oltu kiatouruttu solmuhu yhtee. Ja varsi hyvi kaik men. Taas kerra mää jäim miättimää, et mitä kaikkee se Mimi oikeest jo oikkee ossaakaa. ;) Sit ol Kissiv vuaro ja se meniki aikast noppeest, ku Kissin reperttuaari o paljo piänemp. Kissil tul sellane vitinä pääl ain, ku liija pitkäks aikkaa jäim miättimähä, ku orotti kovi, et saisi jottai tehrä, mist sais palkkaa. Hassu! Ja sit Mimi olisis taas ollu iha valmis jatkamaa omaa treenitäs, mut simmee jo jatkettiinki matkaa taas.
Ja sikku oltii päästy jo melkkest niim pitkäl, et meinasi kääntyy takasippäi, ni sit tul vastaha lappu, mis kerrottii Ruissalo lehdoist, lintulahdist ja rannoist. Liikkumine alueel teide ja maastoom merkittyje polkuje ulkopualel o kiälletty ja lemmikkieläinte irtipäästämine kaikem muun kiälletyl lisäks. No, onneks mää en iha päästäny Mimii vapaaks, vaikken ny toisaalt kyl remminkää pääs kyl siinkohtaa ollu. Hmmm. Tällane lappu puuttu lenki alkupääst kokonas. Me oltais voitu tehrä vaiks mitä kiällettyy jo enne tätä ekaa kialtolappuu...
Siäl taas talo piilos kaikkie puitte takan. Ny näkkyy, mut ei tair kesäsi kyl huamat lainkkaa.
Meriki siäl kauempan kimmels. Vähä tul utune kuva, ku otin aurinkoo päi ja siv viäl tsuumil. Iha rantaha ei menty kulkemaa.
Honkapirtis ol vipinää, mut me ei sit sinne menty. Kaffe olisis voinu terhä terää täsäkohtaa, mukku olis pitäny koirat jättää ove ulkopualel, ni ei viitti kiusat.
Lissää näit mystissii arvotuskukkii.
Kaverukset ihmettelemäs venesatamast kuuluvii kummallissii äänii.
Kissin juaksukenttä. Ympäri, ympäri, ees taas. Lehret pöllys ja karvat viuhu ku tää neiti painel menemää. Heh!
Puumpinna monimuatosuut.
Kasvihuaneet toisest suunnast. Ja uhkaavan näköset pilvet taka-alal.
Koivuje reunustama tiä.
Jossai sattaa vet.
Ja jossai paistaa aurinko. :D
Jättiläiste puuportti - koristeelline sellane.
Ja het porti ulkopualel hiano taukopaikka istumpenkkeines ja keskel ol iso kaivo. Ei kyl selitetty missää, et mikä se paikka oikkee o. Silläki varmaa joku oma historiikkis olis ollu kerrottavan.
Ja jotenki se Kissi täsäkohtaa sai kuanos sellasel "rullal", et ihanku sitruunan olisis syäny. Mite se kuano oikee taipuukaa moisii? Hih!
Mimi ol muutev vaa tarkkan. Siin men melkone liikenne tiäl ja jalankulkijoitaki usseempii moneen suuntaha. Häsähosumine o onneks kuitenki jo kulutettu loppuhu (tält reissult).
Ja pitihä siit kaivostaki kuvaa ottaa. Se ol iha maampintahas saak täyn vet. Ei tiattoo, mite syväl saak vesi menis, ku ol nii ruskeet, ettei siit pitkäl näkyny. Koiril ei ollu mittää hinkuu kans kokeil...
Monellaissii tiatoiskui ol kans matkav varrel, mikä ol kiva juttu.
Sammaleen peittämii puurrunkoi kans nätiste siäl tääl.
Lisätiatoo...
... mist koirat eivä ollu yhtää kiinnostuneit. :P
Mut taukoilu ol taas poikaa välil.
Näist sammaleisist kivist ja...
... pystyhy jätetyist kannoist kans tykkään.
Löytyhä sit muutaki ku kasvitiatoo.
Ja jännii muatoi.
Fantin jalka vähä sammaloitunu?
Näät kans viähättää, ku o erillaissii postilootii yhres. Tää numero 28 ainaski orottaa oikkee kunnol postii. :D
Osaks löyty jo ojiev varsilt näitäki. Heh! Nymmää unohri iha totaaliseste, mikä tää ol, äske sev viäl olin tunnistavinani. Noh, kattotaa tuleeks se viäl miälehe täsä... (vanhuus iski)
Kasvitiäteellist puutarhaa ihailttii vaa näi airan takkaa. Siäl kävi kyl jo melkone kuhina, ku paikkoi oliva laittamas kesäkunttoo.
Ja iha tyylikkäält näytti kasvihuaneekki.
Pitihä se ottaa sit kuva näist karvakeristäki siäl kukkie "keskel". Tosin ol aita välis, mut ei annettu sen haitat.
Hiano opastus, mut nii haaleel, ettei ainaskaa autoilijoil ollu toiveitakaa nährä mitä misäki kohtaa lukkee.
Vihreet valkost ja sinist siäl ruskeen ja harmaaj joukos. Ei tullu oikkee kameral saattuu siit kokonaisuurest hyvää kuvaa. Itte vaan tiärän, mite nättii se o.
Molemmat tassuttelijat nukahtiva autoho kotimatkal. Heh! Jännä reissu. Ja ku tultii kottii, pirin tarkan punkkisyynin. Kissilt löyty kolme ja Mimilt yks. Molemmilt näytti aika hyvi näkyvä, ku oliva mustii vaalees turkis. Kissi tul samal sit ihoo myäte harjattuu ja näyttiki varsi puunatult, vaikkei siis muut tullu tehtyy sen kummemmi. Mimissähä mikkää harjaus ei näy, vaiks siit tykkääki.
Eikä menny kauvaa, ku Kissiki ol sit taas untem mail. Ehtiki joku pualise tuntii nukkumaha, ennenku tehtii iltapäivälenkkii. Ja kaik oliva siinkohtaa taas iha innoissas mukkaa lähtemäs.
Poskis tuntuu, et tais aurinko jo vähä napat kii, vaiks suaja-ainet laitinki. Se vaa parin tunni käppäily aurinkoises kelis tekkee tehtäväs. Mut sitä se siv vaa o - ja saa ollakki. Kiva käpöttely ol!
Kommentit