Eihä sitä saret kauaa kestäny, vaiks sitäki piänt kuuroo saattii orottaa. Taas alko kirkastumaha, vaikkei nyv viäl uurestas ol aurinko viäl paistanukkaa. Iha porotust ei ny just kaivatakkaa.
Melkose hunningol olevalt tää meijä piha kyl näyttää, vaiks jonkusev verra siihe jo o aikaa laitettu menemää. Rahaa ei ol laittaa, ni jottai sit eres. :)
Vuarenkilpiki o avannu nuppus ja somaltaha se näyttää. Vaiks näit kukkii kyl toivois oleva enemmänki kyl.
Pikkune lemmikkiki kukkii, enkä millää saanu tarkentumaha siihe kukkasee, mihi kovaste yriti. Se men ain viäree. Ej jaksanu sit kökkii sen takii sen enempää. Siin se kummiski o ja kasvaa.
Kevätvuahejjuure kukkaset yrittävä kilpaa kukkii voikukkie kans. Varsi puhtait viäl itikoist ova.
Ja tätä voikukkamaat meil sit meinaa riittää! Täält saisis monil saroil kaneil sitä herkkuu massun täyrelt!
Ei pahemmi kukkapenkki tualt joukost erotu...
Vaiks tulikukka jo kukkii nätiste. Ja viäl ihanal erilaisel värisävyl, mitä muute ny tähäkohtaa vuat näyttää ympäril oleva.
Ommuute kukal tosi kuvaava nimi. Näyttää iha silt, ku kukan keskiös leimuis oikkee kunnon tuli. Pikkuruine liäkkimeri.
Liljatki ova lähteny hyvään kasvuhu. Levinnykki vaiks vast viime syksyn maaha laiti. Aika jännä! Meil ei meinaa pakkaa mikkää leviämää, vaiks melkkest rikkaruahoiks mainitaa. Josko nää nyssit alkaisissiva viihtymähä täsä enemmänki. Saava rauhas levit! :)
Simmää huamasi, et kaks niist ruusuist, mikkä meil enää täsä "ruusupenkis" o jäljel, ova lähteny kans kasvuhu, vaiks lähtivä nii myähää kasvamaa, et meinasij jo nappast koko röntit täst poijes. Hyvä joskus, ettei ol liija nopee toimissas. Em muist kyl yhtää mink värissii nämä ova. Sen näkkee sit, jos innostuva kukkimaha.
Toine ov vähä hentosemma näköne ja siin o paljo kuivuneit oksii, mikkä leikkasin oksasaksil poijes. Ja muistin ottaa hanskatki kättee, etten telonu itteeni niihi piikkeihi.
Sit tul taas kohrennusonkelmaa, ku huamasin, et tää hepposemmalt näyttävä ruusu o tehny "jatkopalaa" tost pääpuskast vähä poijeskipäi. Et kyl siin sit kasvaa, vaiks vähä kituliaalt välil näyttääki. Aikas jännä.
Kummaste se nurmelleikkuu tekkee asiaas ja saa kukkapenkitki näkyvihi, vaikkei tosa isommas viäl käytännös mikkää kukikkaa. Tohinal kaik kummiski kasvava.
Sit rupes satamaa vähä vet ja mää oti sit hyväl omaltunnol käsityän kättee. Rupesin tuplaharuhaa tekemähä, josko se nyssit onnistuisisis vaa. Alon uut kirjaa lukemaa samal ja tuntuu, et sen ansiost saan ain purkaa samav verra, mitä saan aikasekski, ku ei malt kässii tarppeeks kattoo. Liija jännä kirja. Heh! Saa nährä jouruks purkamaa koko jutuv viäl.
Isäntä läht pojan kaa enne satteen alkamist ajotuntii pitämähä ja tuliva sit siält usseemp multapussi mukanas ja sit isäntä huut mul yläkerttaha, et hän toi "jonku klamydian" kans, et saan laittaa sen toho tiävviarustan rinkulaha kasvamaha. Mikä ihme?! Pakkoha se ol sit käyr kattomas. Heh!
Iso amppelipetuniaha se sit ol. Mä jo ihmettelinki. Tätä täsä ollaa joskus aikasemminki yritetty kasvattaa, muttei se siin viihtyny. Toivotaa ny paremppaa onnee. Jos sopivaiset kelit sattuu, ni varmaa viihtyyki. Liija lujat tuulet riapottava varret poikki, ku tää on täsä kaikkeist suajattomin paikka melkkest koko meijä tontil. Kivav väriset kukat ainaki o, et näkyvä hyvi.
Varsi kulmikast tää nurmelleikkuu - hyvi näkkyy, misä o leikkuril käytty, vaiks pilvisemmäl kohti ain kaik voikukat kukkas suppuhu laittaaki.
Isäntä levittelemäs lupiinei laajemmalti...
... ja poika vuarostas leikkaamas nurmee.
Toisel pualel olis lissää viäl ajettavaa vaiks kui, mut kuha saaraa tää etuala eres enste siistiks. Jatketaa, jos jaksetaa...
Tarkkasilmäne poika huamas keskel leikkaamaas nurmee jottai kummallist. Olis tainnu mult mennä kokonas ohitte.
Siin keskel kasvo meinaa tummaa orvokkii. Mää just jollekki "valittelin" et mää en saa millää orvokkei meijä pihas kasvamaha, ku ne "hapertuu" kaik. No, ny meil kasvaa nurmel sit jottai iha niinku villiste. Ja selvis viäl ruaholleikkuriajelustki. Sitkee sissi. Siirrettii pikkune turvallisemmil vesil kukkapenkkihi. Toivottavaste ei kovi ot nokkiis maisemavvaihrost.
Samal sit nyppisi taas rikkaruahoi poijes kukkapenkist ja yhtäkkii rupes kauhia rapina kuulumaha ja pelästysin itekki, et mikä ny. Siäl ol joku pikkune lintu. En tiär oliks pesää tekemäs, vai onks siäl pesä, vai oliks jo jonku poikane. Sevverti ain siirty puskan sisäl, et vilaus vaa välil näky. Mut lentoho ei lähteny. Olkoot reppana siäl. Ei näyt kasveil ainakaa mittää haittaa moisest oleva.
Näkyy jo muutenki enemmä miakkaliljoi, muutama krassinalku ja jottai muit, mitä oletan olevan siämenist kasvuhu lähteneit taimii, eikä rikkaruahoi. Vaiks joskus ne sit lopultas sillasiks voiva paljastuukki. Nii mont kerttaa oon nyppiny rikkaruahoin poijes kasvei, mikkä oon myähemmi tajunnukki oleva jottai, mitä ite oon siihe kasvuhu toivonu tulevaks. Nyy otetaa rauhallisemmi näitte kasvienki kans. :D
Kommentit