Toka yritys. Kattotaa kuis nyy käy. Vino pino kuvii taas ja tekstii toinem puali... Koittakee kestää, niim määki koetan.
Aamu aukeni varsi kuuman ja kosteen. Käytti lenkkii tekemäs ja ei aikkaakaa, ku alko hikkee pukat ottast ja koirat kaik läähättivä menemää. Tosi painostavaa. Koton sit jatkoin käsityät, ku olin antanu aamiaise tassuttelijoil ja siinähä ne ympäril makkoova kaik. Kissi taas huamas, et o linssiluteiluaika ja pääs poseeraamaha...
Meitti resupetteri se siv vaihtel asentoi sillee sujuvaste. Istuu-kököttäe...
... makoille mojovaste...
... ja lopult köllie lokoisaste. Susu toimi lämpimän ja pehmosen tyynyn. Ja mite muute voiki meitti minikisuli näyttää täsä näi isolt?!
Aurinko paistel ja mää meinasi, et käympä napsimas aurinkoise juhannuskuvan, mukku erhim paikal, ol talo jo varjos. Iso pilvi peitti aurinkon kokonas.
Siin vähä aikkaa orottelin, mut eihä se pilvi nii vaa tiät antanu. Päätin sit napsii vähä ympäristökuvii. Fatijoes näkkyy viäl vet, vaiks virtaus onki melkose kehnoo jo täsäkohtaa. Tähähä joepenkal meinattii jossaikohtii niittyy ruvet rakentamaha, mut eihä täsä mikkää kasvuhu laitettu kestä, ku tulvat viä kaik, mitä irti saa. Näät heinä siv vaa valtaava alaa nii noppeeste, et se ei näy haittaava, et välil penkka o iha mullal vaa.
Tiäv viarustas kasvaa kulkijoitte ilon näit mitä liä, kamomilloi tai saunioit. Päivänkakkaroiks näit pakkaan ite sanomaa ain, vaiks tiärän, etteivä niit ol.
Ja pilve al vaa olttii sitkeeste. Ei halunnu aurinko koristel meitti pläänii.
Meijä tontim pualel sit lupiinie joukos kasvaa sitkeeste näät isopäivänkakkarat. Sopiva kyl nätiste sinne joukkoho. Kuimmont kerttaa liäneekää jääny ruahalleikkurin alle koko kasvusto, mut silti vaa jaksaa vähintäs muutamil kukil meit vuasittai ilahruttaa.
Vähäsee aikkaa ei kyl ruaholleikkuri ny kiusaa kettää, ku siit o käynnistysnaru katkennu. Saa nährä, millo saaraa taas kunttoo.
Näin pörriäisil näyt oleva ihav valtava kiirus. Em meinannu millää saar kamera ettee, ku ain lehahtiva sit seuraavaha kukkasehe ennenku ehri kunno kuvaa napat.
Kukast, kukkaha ilmoje halki tiä viä!
Ja mont pörriäist oliki hommis. Kukkakärpässii kans yriti saar kuvaha, mut ne vast noppioit olivakki.
Akkuporakone o jossai hukaksis - tuttu juttu siis - akku o latinkis kummiski. Sähköporakoneel isäntä sit meinas porttii kyhät, mut ei siit kuulemmas tul vaa mittää. Välineurheiluu tää remppaamine. Mää sit kyllästysi orottamaha malttamattoman ja sulji tiävviäreise porttiaukon vaneril ja tulppasi sen hiilihankol junttaha. Jos joku kompuroi tosa, ni kyl se voi tost kaattuu, mut ei tääl pualel aitaust ol koiril paljo mittää tekkoo, ku täsä o terassillekki rappuste yläpääs viäl verkko vastas.
Toisel pualel siirsi terassil rappuje eres olleen vanhan portin tonne porttiaukkoho. Ei sekää mitenkää kummoseste siin paikallas ol, ja o nii matala, et Kadi siit pääsis ylitte melkkest vaa astumal. Mut ei siälläkää ny kovaste pitäs mittää nii miälenkiintost olla, et iha ensmätteks siit ryykäilis minnekkää. Varsinkaa ku täsä aitaukses ei ol tarkotus ol koirat keskenäs koskaa.
Rappuje al ol koirammentävät aukot, mikkä vaa tukin heittämäl jottai kamaa siihe, ettei iha ainaskaa suitsait huomaamat kukkaa ol terassi al.
Rappuje reunal laiti taas vanerii ja siihe kottikärryt pitämää sitä pystys. Täsä ol nii iso aukko, et Kadiki olisis siit mahtunu, jos haluvaisis vaa. Nyy ei kyl pääse.
Ja lissää kaikellaissii listoi ja lautoi peittämää kulkureittei. Juu-u, pitäsis muutenki siivot, mut näät ei onneks ol mittää mist koirat välittäis, et ei tarvi sil silmäl varoo.
Lautaa...
... ja lisää lautaa sekä viäl noit harkkoi peittämää isommat aukkopaikat.
Ja oliha siin sit sevverti läänii juaksennel, et Kadi sai muutama yksinäise kiarroksej jälkkee kaik muut koirat perääs. Kössi jäi parin kiakaj jälkkee sivust seuraamaa menoo häntä heilue ja koht Kadi väsähti. Kissi sit jatko keulas Mimi peräs ja piäne hetkej jälkkee Kadi ol taas menos mukan. Näät käännökset piänes tilas ja puskie väistämiset o isommal koiral vähä tyäläämppii, mitä piänil.
Eikä kauvaakaa, ku Kissi ja Kadi olisisiva halunnu vähä rajumppiiki leikkei keskenäs pittää, mut sit Mimi ja pyrki siihe välihi toisii rauhottamaha, et mää pisti pelim poikki. Ettei vahinkossakaa satu mittää. Ja hyvihä se sit tilanne rauhottuki.
Kadi purki turhautumistas sit rikkaruahoje syämissee. Se soppii mul valla hyvi!
Ja oliha siäl sit kaikemmoissii hajui puskie ympäristöis, et jottai pupussii ov varmaste jossaikohti käyny kyläs.
Suurin osa kuvist ol tällassii "päättömii". Meno ol sevverti kova, ettei nyy maltettu yhtää jäär poseeraamaa. Kameraa ei huamattukkaa.
Ja isäntä se sit meil taas kokkail juhannusherkkui etuterassil. Tuaksut tul takaterassil saakka ja nälkä yltys vaa.
Koht saaki lippuu jo ol ottamas ales salost. Nii se vaa aika menee.
Kommentit