Jeps! Tul napsittuu taas yli viitisessattaa kuvaa - men meinaa "piän" hetkone, et sain heitettyy siält eres jottai poijes ja siv viäl niist jäljel jäävist pit päättää, mitkä heittää esil... Huh! Pitäs vissii vähä rajottaa - mukku ei ikin tiärä, mikä otos on just SE. Sen ku tiätää vast myähemmi, ku siirtää kuvat poijes kamerast.
Ystävät tul Järvenpääst ast poikas kisailuu seuraamaha ja Turkkuu kattelemaha, ni mähä sit ängin kans sinne mukkaa meijä pikkusempie karvakoirie kera.
Lähtö suunnitelttii nii, et isäntä läht Kadin kaa kaksistee kiärtämää tiättyhy suuntaha lenkkii. Sai spesiaaliaikaa iha kahrestas isännä kans. Luksust. Ja ku heist ei näkyny enää mittää, mää laiti Kadin ruaka-annokse tiskipöyräl valmiiks, pikaseste heiti kuljetuskopin autoho, nappasi valjaat, pakkasi kassii (juamavet, naksui, kakkapussei, ajokorttii ja sen sellast), koirat mukkaa ja kipastii pikapisseil mettärreunas; sit oliki kaikil jo kiirus pääst autoho. Noit turvavaljaat ovak kyl koiril nii selvä merkki siit, et o autoiluu tiaros, et tiätävä kyl mikä o homman nimi.
Auto takapenkilt ei kuulunu äännährystäkää koko matkal. Sit alko vikinä, ku parkkeerasi ja sammuti auton. Ulos pit kiireel pääst. Silti ku keskel kaupunkii oltii ja parkkipaikal, ni pit silti kattoo vähä muutaki liikennet ja menoo. Mut päästiihä me sit lopultas keskel kaupunkkii, mut kuitenski luannon keskel.
Koirakki tuntuva vähä aikaa pyärivä hyärivä ympyrää, et misä me oikkee ollaa.
Polkui, puskii, kivii, lammikoit, puit, pyäräilijöit, jalankulkijoit, rattait, koirii...
... eikä ollu maisemissakaa mittää vikkaa!
Joka kolkkaha olisis ollu kiva nährä yhtaikkaa.
Variksekki pitivä omaa pelitäs yhrel "rakastavaiste penkil".
Variste naapuris ol sorsa. Tai kait se ol sorsa - en iha tarkkaa nähny ja kuvastki tul näi epäselvä.
Tää tais kummiski olla sen toises lammes olleen sorsakkaan partneri.
Ja erelles: komeet puitteet näil sorsil kyl!
Sit noustii vähä korkkiammal. Kallioil. Ei ollu ruuhkaa missää, mut ihana keli ja upeet maisemat. Voi että! Ei uskois millää, et tällane paikka voi olla iha kaupungi keskel!
Tuamiokirkon torni näky hyvi. Mite se näi valokuvas näyttääki oleva hurjan kaukan, vaikkei oikeest olekkaa? Kummallist.
Tuulimyllyn siivekki nousiva puitte yli näkyvil. Eipä ol pitkä matka Käsityäläismuseohonkaa.
Hauskaseste urautunu kallio, mist ol helppo löytää istumapaikkaa ja nauttii aurinkoisest kelist.
Jännii hajuiki tuntu löytyvä kovaste.
Sit ol kuanot märkin, ku litkittii vähä vet välil.
Kössiki haistel ilmaa tarkkan. Joku muuki jossai liikkuu, ettei olla iha nelistäs vaa.
Mimiki tarkkan, ku porkkana.
Ja Kissi taas ei tajuu yhtää mittää. :) "Mitä?! Kuka?! Missä?! Täh?"
Piänt ryhmäkuvaa kans välil. Kuuma o lämpimie kivie joukos aurinkom paistees.
Ja puitteet o erelles komiat!
Siirryttii sit vähä lähemmäs kenttää, misä kisoje pitäs alkaa. Et oltii näköetäsyyrel, jos ystävie bussi saapuu. Ja jos o Kössil pitkä kiäli, ni mikä lappio Kissil sit o? :P
Välil otettii rennomminki.
Muttei nyssentäs iha nukkumaa raaskittu ruvet.
Sit ol tulijoil vähä probleemoi löytää kulkuväylää oikkiaam paikkaha bussin kaa, mut seki homma sit kummiski ratkes lopultas. Ystävät tul, poika sai komiat varusteet päälles ja ehtivä vähä verryttelemähä pitkäm matkaj jälkkee enne pelii. Me naisis (kera yhre miähe, eli Kössin) kiärrelttii pikkase makustelemas lissää Urheilupuistom maisemii.
Yks kurre, mist en saanu kuvaa, ja tää kivem pääl hyäriny siivekäs tul kans matkal vastaha.
Ihmetelttii, et mikä kaunis rakennus se siält pilkottel puitte ja puskie lomast. Ei näyttäny yhtää sellaselt perinteiselt suamalaiselt rakennukselt. Simmää tajusi, et se o Turu Biologine museo. Siäläki viimeks käyny joskus kouluaikan, eli - huh - yli 25 vuat sitte. Mahtaa olla muuttunu täsä välis, kentiäs? Mut iha mahrottoma kaunis rakennus!
Alkuverryttelyi täsä...
... ja täsä.
Pelitiimellyst kentäl. Ei paljoo kyl osannu kattoo, et misä pelis menttii, ku säännöt o iha viaraat. Näyt nii vaikkialt, et mite kummas joku oikeest ossaa sellast pelatakkaa!?
Eikä tää trio ainaskaa! Mimi ol kyl pelis mukan kovaste, et tahto ain sanoo omaa miälipirettäs kaikil vihellyksil, ryntäyksil ja toisinas yleisön taputuksilki... Tuijottel välil myäs haikeest sitä palloo, ku lens ilmoje halki, et pahus, ku ol aita välis, ettei päässy pelihi mukkaa...
Katsomon takan ei paljoo kettää näkyny. Joku aika sit siin ol vilinää; autoi, mopoi, pyärii, ihmissii. Peli ov viäl täyres tohinas täsäkohtaa.
Uskomattomam mont erillaist kenttääki ol tähä alueesee saatu sovitettuu. Kaks isoo katsomollist kenttää, iso hiakkakenttä, sulkapallokenttii (kuvas), koripallokenttii, beach volley -kenttä ja jäiköhä jottai viäl huamaamattaki?
Tuuliki tuivers.
Ja menojalkaa vipatti. Kissil varsinki. Potpotus alko ain het, ku jäättii vähäks aikkaa paikallee.
Käytti kallioil viäl uurestas. Täl kerttaa ystävän kera. Ihana lämmin paikka, eikä ees tuuli haitannu mittää.
Höpötelttii menemää ja kuviiki pit tiätty ottaa, yhäti vaa lissää... :)
Oiskos täs sit juhannuskoivu alla sinisen taivaan ja poutapilvie? Mite tuliki nii juhannus miälehe täsä - noh, kohtaha se tulee!
Ystävä sit meijät saatto iha autol saakka. Ekaks Kissi ja Mimi takapenkil, sit Kössi koppihi toiselt pualelt, sit Mimil ja Kissil valjaat ja ne turvavöihi kii. Sit oltiinki jo matkavalmiit.
KIITOS ulkoiluseurast kovaste pitkämmatkalaisil! Pikasiin uussii näkemissii!
Nappasi ajaes kameran kättee ja sihtasi kutakuinki takapenkil iha sillee mutul - ja siinähä ne Kissi ja Mimi näkyvä molemmat. Happihyppelyy tul niim mont tunttii tehtyy, et nyy väsyttää, vaikkei unt autos uskallakkaa ruvet näkemää.
Koton ol aitakeppei ilmestyny pihal lissää kivaste.
Muutama keppi lissää, sit ainaski yks portti ny ekaks (tarvitaa niit kolme, et olisis käytännöllisin) ja siv vaa verkkoo ympäril. Jes! Nyy homma etenee! Hiano juttu! Sare auttaa täsä hommas, ku pehmentää maan sopivaiseste.
Sit isäntä kerto, et Kadi ol iha kiltiste käyttäytyny lenkil, vaiks ol kuulemma melkkest hetimite ollu valmis kääntymähä takasippäi. Aavistel sittekki vissii jottai kepuleit täsä hommas. Mut ei siin mittää. Tyytyväisen ol koton ollu, syäny ruakas ja maannu soffal, ku pihal miähet o touhunnu. Sit ol into piukal meit ovel vastaanottamas, ku kotti tulttii. Ei tee miäl kokeil, millane ulvonta tulis, jos Kadi jätettäis yksi kottii, ku muut kolme lähtevä liikkeel toise noka erest...
Ja eiku nukkumaa! :D Kauniit unii!
Kommentit