Töit pikkase, ja sit mää ryhrysi urakal pesemää pyykkii. Sitä o vaiks kui ja paljo, enkä ol viäl saanu tilannet "normaaliks" sej jälkkee, ku meil ol pesukone viikon käyttämät. Se ku herjas viämärii koko aja ja pit joka pesul kymmene kerttaa valuttaa vesii suarattime kaut ulos, ku ne vaa ei menny oikkiaa kaut. Siin jäi sit iso pino lakanapyykkii ja pyyheit ja sen sellassii pesemät, ku pit näät välttämättömimmät vaatteet saar kuitenski puhtaiks. Yks päivä men yhre koneellise kans ja sikku ne oliva nii märkkii pesemisej jälkkee, ni niil men melkkest toine päivä siihe kuivausrummus pyärimissee.

Noh, nymmää sit käytän sekä kuivausrumpuu, et ulkokuivaust hyäryks, ku o ollu just sopivallaiset kelit. Huamasiv vaa, et noit ulkokuivattavat vaatii pehmennysainet enempi ku kuivausrumpu, sitä ku oon vähentäny kovaste täsä. Kone kuahkeuttaa pyykit iha ittekses, huuhteluaine o lähinnä vaa sen hyvän tuaksun antamist varte. Eikä muute men kovi kauvaakaa, ku pyykit ova tual pihal kuivii. Aurinko paistaa ja tuuleeki just sopivaste. Ei riapotelle, mut reiluste kummiski.

1275975830_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kadi o sitä meininkii täsä sit ihmetelly. Mä ku en ol päästäny heittii ny terassil noitte pyykkie kuivatuksen takii. Siält ku pöyrä toiselt pualelt kiärtävä, ni karvat o het kii pyykeis. Ulkokuivaus ku ei niit vanhojakaa poist, niinku kuivausrumpu tekkee. Ny ollaa siis oltu pääasias sisäl.

1275975987_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kissiki säännölliseste hävittelee noit tukkapompuloitas johonki. Aikas kulkee letti vinos ja sit vihroste viimei kokonas ilma. Ja sit o iha sokkia. Huamaa tual lenkil ainaski, ku ollaa käpysotassii koirie kans, et ihav vaa kuulom perusteel Kissi omat kävyt napsasee (jollei ne lennä vahingos suaraa suuhu). Helpottaa, ku saa silmii vähä esii, vaikkei sekää kyl ain tunnu auttava. Ei vaa ol tottunu jotenki silmii käyttämää...

1275976158_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Roudasin tualt varastost meijä mallinuken plikan huaneesee, jos innostuis noit vanhoi vaattei vähä tuunaamaha. O helpomp mallinuken pääl sovitel, ku ittel. Ainut tosa näyttää ny oleva, et kaula o jämähtäny paikoilles pualivälimittaha, eikä liiku siit enää mihinkää. Mut kaik muut toimiva kummiski hyvi, et ei toi mikkää este ol. Saas nährä, koska jottai tapahtuu.

Koira-aitauksen teko ei ol pahemmi eristyny, vaiks eile sitä isännä kans katteltii. Sahattii pätkä, ja meinattii, et kokeillaa, mikä olisis se sopiva pituus, mil pylväs pysyy jämäkäste paikoillas maas. Tehtii teräväks toine pää ja lekal sit hakkaamaa maaha. Rautakankel alku ja sit pilarii koloho ja lekaa pääl. Uppos ekat 15 senttii hyvi ja sit jämäht totaaliseste. Halkes yläosastas pualikkaaks ja sit läht lissää palassii irti joka lyännil, mut lissää ei vaa uponnu. Siinähä se heilu kepukka maas, ku heinämiäs - eli mistää tukevuurest ei kyl ollu tiatookaa. Tää savimaa o nii kovaa, ettei tähä tahro ny enää, ku maa o kuivunu, saar mittää kovi syväl. Mut tää homma siis ei ainaskaa luannistu tällättes.

Sim miätittii, et pitäs vissii tehrä joka toine pylväs betonihi, eli kaivaa kunno kuappaa, et saarais tää tarpeeks jykeväks, mukku meil ei ol enää käyttökelpost sementtii, ku noi jättisäkit pihal o jähmettyny - ei niit ol ollu tarkotus pihal parii vuat säilyttää... Eikä nyy ol täsäkohtaa rahaa men mittää uuttakaa ostamaha. Eikä vähään aikaan tulekkaa, ku taloremppa viä neki vähät mitä o. Jos sittekki tyyryttäis vaa viäl väliaikassee ratkasuhu täsä, vaiks se kirpaseeki. Tehrää sekasikiöaita niist aineksist, mitä löytyy; vihreet 110 cm korkkiaa verkkoo, 80 cm korkkiaa rautaverkkoo, lattialautaa... Ehkä. Pikkase niinku ärsyttää!