Se o ollu iha hurja hellepäivä tänäpe. Koirat ova huahottamas hetimite, ku ulos mentii ja lenkeil tekivä mahrollisimma pia hätäs, ja sit orottiva, et käännyttäis takasippäi. Vesikeppu tuntuu oleva koko aja tyhjilläs, vaikkei sekää mikkää pikkane ol.

1277748650_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aamul istuksin tiatsikal enne koirie heräämist ja jalampohjat osusiva johonki pehmeesee. Heh! Mustis ol tullu tuali alle makkoomaa. Iha täyres unes. Ei haitannu mun tökkimiset yhtää.

Aamulenkij jälkkee meinasi, et laitan koirat maakoukkuhu kiines vähä syrjemmäl nurmel ja furminoin noit irtokarvoi poijes, mut enhä mä tualt heinikoj joukost löytäny koko koukkuu. Sen tilal muj jalan alt vilahti sisilisko menemää. Ei ollu helppoo karkuut kaike heinä keskel, mut noppee se ol. Vilahtel mun kämmene ylitte muutamii kertoi ja simmää vaa pääti väsyttää sen. Laiti ain käre ettee, et liskone vaihto suuntaa ja sit lopultas sev vauhti hirastu. Toisel kärel piri koirii poijes, ettei kukkaa vahinkossakaa lait toist suuhus. Enkä halunnu, et se menettää häntääskää. Siin se sit kämmenel loikoil ja sain näytettyy sitä koiril. Kissi ja Kyösti eivä tajunnu siit yhtää mittää, Mimi anto sil pusu (irvisti kyl sej jälkkee...) ja Kadi istahti pepulles, eli kerjäysasentoho, et olisis saanu vähä liskon kans leikkii. Ei kyl ny onnistunu halumisissas, vaa siirsin liskon kukkapenkiv varjoho turvaha. En tiär, mitä liä tual nurmikol yleensäkki tehny. Ei se ol mum miälest iha liskoje vakipaikkaa.

Noh, simmää otin remmit koirilt poijes ja heiti muut sisäl, mut menttii Kadin kans tonne mettähä polur reunamil. Sevverti suajasemppaha paikkaha, ettei Kadil nii tul intoo lähtee mihinkää ryykäilemähä kesken kaike. Sainki sit melkose kasan irtokarvaa poijes. Jäi meinaa hurja pumpulivuari siihe paikal, misä furminoittii. Ja ku homma ol tehty, heittelin sit Kadil käpyi, mitä mahrottomil akrobatioil sit hyppi kii. Se o se sellane Kadin leikki, mihi ei hevil kyllästy. Simmää vein Kadin sisäl ja otin Mimim mukkaa. Menttii saman paikan tuntumaha, misä Kadin karvat tuules heilusiva ja sain Mimilt melkkest yht ison kasan aikaseks furminoimal siihe viärehe. Miminki kans kotimatkal sit käpyiltii. Mimi tykkää vaa enempi pyyrystel noit potkittui, maam pint pitki tulevii käpypommei. Se ol hauskaa. Kissii ja Kyöstii en furminoinukkaa, ku sit ol jo aamiaise aika.

1277749260_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Erelline huivi o yhäti keske, ku lanka loppu ja pitäs löytää jostai lissää, mut lähri sit tekemähä uut. Tää itte asias o vähä sellane syksysemp tunnelmaltas ja ku o 85% villaa, ni om muute lämminki, vaiks suurelt osalt reikää onki.

Ei kyl oltu pihal kovinkaa kauvaa, ku siäl ol nii porottavan kuumaa, eikä mittää kunnov varjoo. Koirat tekivä kyl taas sellase jonkimmoise spurttikiarrokse. Ei mittää kovi enerkist kyl, ku ol liija helteist. Varjoo jo kaik ettivä.

Huame o sit pitkäst aikkaa taas pojal yritys inssiajon läpipääsyst. Täsä tul pakolline tauko lakon takii - tosi pahaan aikaha kyl. Mut ny rattaat pyärivä taas. Piretää peukkui!

Ollaa miätitty jonkillaist varjokatos-hökötyst tonne aitauksehe, mut kaik tuntuva oleva oikeest sellasii vajamaissii hirvityksii, et mää pelkään, et jos sellane tehrää, ni se jää pysyväks (kunnes kaatuva lahotessas tai tuuli viä). Meil o ollu huvilateltta, mut siit men yhten talven lumem painost tukiputkii poikki. Se o ollu kuivumas naveta ylisil, mut mihinköhä ollaa se sit sej jälkkee laitettu? Hmm. Tarvii siivot tikapuitte ympäristö, et pääsee sinne yläkertaha kurkkimaha jos viäl löytyisis. Laitettaiski tukiputkie tilal puit, ni saaraa siit samal vähä painavampiki. Ei tuulikaa ot nii kiines sit. Täytyy kattoo onnistuisisiks tää juttu. Teltta ny ei ainaskaa ol mikkää pysyvä ratkasu, mikä olis mummiälest iso plussa.

Pitäs viäl myäs saara toine portti aitauksehe tehtyy ja ne lukitussysteemit. Sit pitäs siirtää varastohuanees olevat rummut naveta yläkerttaha, et voiraa siirtää loput kamat remonti alt poijes... Et puuhaa täsä kyl viäl riittää; enne remonttii, remonti aikan ja sit sej jälkkeenki.