Aurinko ajo aikas aikaste taas ylös aamul, ku paistel täyrel terält suaraa sänkyhy. Kumma kyl se ei näyt vaikuttava noitte koirie heräämissii kuitenskaa yhtää, et näät nukkuva vaiks kymmenee yhteentoist, jollei itte kyllästy orottamaha ja ruppee herättelemähä, et lähretää lenkil.

1277839969_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lenkij jälkkee sit istuksin terassil varjo al syämäs aamiaist ja lukemas lehtee. Sevverti tuulempuuskii tul, et muutamaanki otteesee pit käyr mettästämäs lehre sivui siält täält terassii... Mut ol se vaa kiva ol "ulkoruakinnal". :P

1277840180_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pelakuu o hassun näköne, ku sen lehret näyttävä ruvennee kisaamaa kilpaa kukkie punavärityksen kans. Ja uussii kukkavarsii tulee koko aja. Kastella näit kyl tarttee vähäv välii. Ei iha riit se, mitä taivaalt ales tulee.

1277840297_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Uus tyä alullas taas. Plikka pyys hihatint ja kokeilen ny, et onnistusisiks sellasen tekemine. Punasev värist halus ja vähä tiiviimppää ku mitä salomonisolmut ova, ni sitä sit saa kans. Ei kyl ol aavistustakaa, et mitä täst tulee, mut senhä näkkee sit.

Tarvittenki nykyää kaks korii käsitöil. Isommas o näppäräste saatavil puikot ja koukut ja kaikellaist muut tarvet ohjeines ja piänemmäs sit vaa just tekemises olevan tyän jutut. Saa näppäräste napattuu täst mukkaa pihal, ku sopiva tilaisuus tulee.

1277840406_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Enne kasteluit nappailin taas kuvii pihan puskist. Isomppii yhtenäissii ryhmii tarttis saar aikaseks, mukku pitäs saar kasvit viihtymää nii, et ne rupeisisiva tekemää pikkussii poikassii. Se ei ol ollu mikkää helppo homma meinaa...

1277840584_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Rakuunoit oon yrittäny tänä vuan pittää vähä lyhkäsempin, mitä aikasempin vuasin. Saa noit palavatrakkauret paremmi esihi. Alpitki o ryhtyny kukkimaha ja neki o aikas pahaste rakuunoire jalkoihi jääny.

1277840670_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kauniit pitkulaissii kukintoi näis alpeiski vaa o. Näitäki sais tul reippaaste vaa lissää, em pistäis pahaksen yhtää.

1277840730_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja meijä "ruusupenkis" kukkii kaikellaist muut, muttei ruusuu. Pari pikkast ruusuuki täsä viäl sinnittelee, vaiks mitenkää hyväkuntose näkössii ne eivä ol. Saa nährä kukkivaks tänä vuan lainkka.

1277840805_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Harjaneilikoiski o päivä päivält usseemma kukkaa tupsuissas.

1277840851_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eipä ol mittää valittamist näissäkää!

1277840891_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jalopähkämö etualal, takavasemmal lipstikka ja sev viäres palavaa rakkaut. Tällasii yhtenäissii kukkivii penkkei tarttis saar isomppii ja isomppii vaa. Mää oon nii kärsimätön!

1277840974_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tiähaara betonirummus oleva petunia o alkanu kasvattaa uussii nuppui sej jälkkee, ku mä muutama päivä sit nipsasi kaik kuihtuneet kukat silt poijes. Et ne ossaava ol tahmeit. Mut josko näät täst nyssit jaksais kasvaa ja levit vaa lissää. Rönsyilyt olisisiva kivoi.

Iltapäiväl jännitettii poja inssiajoo ja nysseo sit ohi. Het hilpas piänel kiarroksel Eka-Vekaran kans, et saa siihe vähä tuntumaa, ku kipastaa ajelul huamenis. Tähäs saakka ku o ajanu vaa yht autoo.

1277841091_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Olin sit pessy pihapöyrän pöytäliinan ja laiti sen suaraa terassil pöyrämpääl kuivumaha. Siihehä sit muatoutuu, ettei tul mittää viikkailupoimui. Siint hääräämäst tulin sisäl, ku tajusin, et puhelin soi ja veli siäl kysy, et mitä meil o ohjelmas, jos lähteevä tulemaha piipahruksel. Teretulemast vaa!

Askartelim meil mansikkarahkatorttuu ja keiti kaffet ja laitteli kamoi terassil valmiiks, et sopivaste olin just viimist tualii hakemas koira-aitauksest, ku auto ajo pihal. Siinkohtaa ol terassi jo melkose varjos, mikä mum miälest ol hyvä juttu, ettei ollu liija kuumaa, niinku päiväsel ol, mut pit silti heittää parit pontsot vilusimmil lämmittäjiks, ettei ny iha tarvi huulet sinisin väkisi pihal olla. Mut tosi kiva, ku käväsitte!

Lährettii iltalenkil sit siin samal, ku he lähtivä kotias kohti ja siinkohtaa oliki iha kiva sopivaine keli, et jaksettii käppäil. Kottippäi tulles huamasin tiän toisel pualel köpöttelevän mustan vinttikoiran. Se ol yksinäs, ilma remmii. Ol rauhallisee tahtii tulos meit kohti ja mä sit siit kurkkasi, ettei ol autoi tulos ja ryykäsi tiän toisel pualel sitä vastaha. Piri omat koirat mun toisel pualel ja otin viaraan koiran pannast kii, ku olttii just keskel tiät. Rauhallisest, mut varmaste tää tul, eikä ollu mun otteest moksiskaa. Siirryttii siit sit sekalaises mallis (Kissi ja Kyösti pakittiva aika pitkäl mum peräl, Kadi kurkki muj jalkoje välist ja yritti saar lähemppää nuuskuttamistilaisuut sitä kaut ja Mimi ol kuanotuste tervehtämäs tulokast) - mut kaik koirat iha hiljasin - mettärreunaha peltotiäl. Anteli siinkohtaa jo, ku mittää älämölyy eikä ärinää tullu kellekkää, toiste melko vapaaste haistel toisiis ja miätin, et ku en nähny, mist koira tul, ni et pysytää paikallamme vähäse aikkaa, ettei mennä sit omistajan kans ristii.

Ehrij jo alottaa miättimist, et mite järjestäyrytää remmie kans, jollei omistajaa löyry. Mul ol vaa kolme remmii, ku Kissil ja Kössil ol se kaksoisjatkopala ja ku täytyy tiäv viarustaa kulkee, ni en uskal kettää päästää siin kulkemaa ilma remmii - varsinkaa, ku o uus otus laumas. Mut sit alko Kissi haukkumaha ja siältähä sit viaraan, Apu-koiran (nimiki selvis siin het, ku toine kutsu luakse laittaaksee remmii kii), isäntä marssi meit kohti. Kerto, et ol luullu, et Apu ol lähteny rusakom perähä iha toisee suuntaha ja ku koiraa ei kuulunu takas, ni ol miättiny lähteväs kotti ja tulevas myähemmi takas uurestas. Ihmettel vähä, et mite ei neljäst koirast lähteny mittää äänt, ettei hänkää sit ollu tajunnu, mis mennää. Pikkase aikkaa sit jutelttii, ku ol kiinnostunu koirist, et miks mul o nii mont ja miks ne ova eri rotussii ja sen sellast. Kadi ja Apu olisisiva jo sen jutusteluj jälkkee olleet iha valmiit enempihinki riahuleikkeihi, mut eihä siin tiäv viäres mittää sellasii mahrollisuuksii ollu.

Me lährettii kävelee toisee suuntaha ja he toisee. Apu silmäili kyl kovaste meijä suuntaha kävellessäs, et selväste olisis kaverii kaivannu hänki. Eikä ol Apu ainut meijä laumaha melkkest huamaamat ujuttautunu koira, mikä lenkeil ov vastaha tullu. Kyl se vaa kovi monel perhees yksinoleval koiral lajitoverin lauma-ajatus viähättää.